Seurustelu britin kanssa - stereotypioita ja ennakkoluuloja

Tänään puhutaan ihan muusta kuin kosmetiikasta. Ajatus tästä postauksesta syntyi pikkuhiljaa ja ajattelin aluksi, etten lähde henkilökohtaisesti puimaan täällä blogissa yksityiselämääni. Idea postauksesta oli kuitenkin niin hauska, että päätin kirjoittaa humoristisen postauksen kulttuurieroista ja mitä olen oppinut brittiläisyydestä seurustelusuhteeni aikana. On totta, että ihmisillä on ennakkoluuloja, kulttuurisia käsityksiä ja median värittämiä mielikuvia siitä, millaisia ihmiset eri kulttuureissa ovat. Vaikka pysytään ihan Euroopan sisällä, jossa yhteinen kulttuurinen pohja on verrattain homogeeninen, on fakta että myös Euroopan sisällä löytyy monenlaisia tapoja, uskomuksia ja erilaisia kansallisuuksia omine kultturisine piirteineen. Olin aina ajatellut brittiläisten olevan kovaäänisiä Guinessia sekä whiskiyä rakastavia jalkapallohuligaaneja, joilla on hörökorvat, punaiset hiukset ja pisamia poskilla. Kuinka sitten kävikään, törmäsin mieheen jonka kanssa seurustellessa on tullut opittua paljon uutta brittiläisestä kulttuurista ja rikottua monen monta stereotypiaa. Tietysti tässäkin on hyvä muistaa, että jokainen on yksilö ja tämän postauksen tarkoitus ei ole yleistää tai kategorisoida ihmisiä. Korostan, että tämä on kirjoitettu humoristisella otteella omista havainnoistani käsin. Nauttikaa kulttuurimatkasta.

kuva: Pixabay

Kielimuuri ja brittiläinen aksentti

Mä olin aina niitä tyttöjä, joka ei koulussa pärjännyt kielissä ja uhosin monta kertaa, että minähän en muuten kieliä tarvitse. Ihailin silti brittiläistä puhetyyliä ja ylimystön hienostoaksenttia. Haaveilin kai salaa, että olisin osannut puhua kuten natiivit. Englanninkielisellä luokalla opiskellessa yritin ymmärtää englannin kielen kiemuroita, mutta lopputuloksena oli kai vain siansaksaa. Elämä on ihmeellinen, sillä se näemmä heittää sinut tilanteisiin joita vähiten odotat ja niin oli minunkin tosielämän kautta opittava puhumaan englantia.

Brittiläiset puhuvat englantia omalla puhetyylillä, jonka kyllä tunnistaa. Sanojen ääntäminen on 'tyylikästä' ja kevyen soljuvaa. Puhetyylistä on helposti kuultavissa yhteiskuntaluokka, joka edelleen Britanniassa on hyvin vahvasti osana yhteiskunnan rakenteita. Mieheni aksentti on vuosien ulkomailla asumisen myötä heikentynyt, mutta ajoittain se on silti kuultavissa ja se on hauskaa kuunneltavaa.

Miten sitten kommunikaatio arjessa toimii? Oikein loistavasti, vaikka kirjoitin ylioppilaskokeessa englannista A:n. Vuosien aikana tietysti kielitaitoni on kohentunut, mutta mieheni kautta olen saanut rohkeutta puhua ja päivittäinen kommunikaatio on myös tuottanut tulosta. Enää ei tarvitse sanakirjasta tarkastaa sanoja kuin pari kertaa viikossa. Toiseksi natiivin on aina helpompi ymmärtää ja välillä jopa arvata ei-natiivin puhetta, joten kommunikaatio sujuu ilman ongelmia. Ja minullehan tämä on tietysti kuin ilmainen kielimatka. 

kuva: Pixabay

Teetä, teetä ja vielä kerran teetä

Kaikki varmasti tietävät, että brittiläiseen kulttuuriin kuuluu hyvin vahvasti teen hörppiminen ihan joka välissä. On morning tea, afternoon tea ja evening tea jne jne. Yllätyksekseni sain huomata, etteivät kaikki britit juokaan teetä. Mieheni ei nimittäin koske teekuppiin pitkällä tikullakaan. Mitä ihmettä, voiko tämä olla totta!?

Brittiläiset ovat kuitenki varsinaisia herkuttelijoita ja maassa on vahva kakkukulttuuri. Englannissa on paljon leipomoita ja ihania leivoksia. Mieheni rakastaa kakkuja yli kaiken ja hänen kakkuhimo ylittää jopa minun sokeriaddiktion. Joten toistaiseksi siis minä juon teet ja saan leipoa kakkuja hyvällä omatunnolla oikein sydämen kyllyydestä.

kuva: Pixabay

Isänmaallisuus

Olen luullut, että suomalaiset ovat ylpeitä kotimaastaan, mutta pakko kyllä sanoa että britit vetävät tästä pidemmän korren. Hyvin usein puheessa korostuu kunnioitus ja ylpeys omaa kotimaata kohtaan. Britti on aina britti vaikka ei maassa asuisikaan ja on kunnia olla brittiläinen vaikkakaan maahan ei varsinaisesti asumaan takaisin kaipaisikaan. 

On ollut myös hauska huomata, että me suomalaiset emme ole ainoita, jotka vitsailevat naapurimaiden kustannuksella. Siinä missä me suomalaiset laskemme leikkiä ruotsalaisista, vitsailevat britit ranskalaisten, irlantilaisten ja saksalaisten kustannuksella. Naapureiden kustannuksella pilailu on siis universaali ilmiö, joten kaikella rakkaudella ruotsalaiset❤️

kuva: Pixabay

Jalkapallohuligaani?

On totta, että englannista löytyy tätäkin ihmistyyppiä. Itse olen kuitenkin saanut huomata, etteivät kaikki britit riehu ja sekoa jalkapallosta. Urheilu on kuitenkin todella tärkeää ja jalkapallotaidot sekä rugby taitaa tulla brittiläisille jo äidinmaidon mukana. Mieheni on innokas jalkapallon pelaaja ja tietysti ne isot kisat on aina pakko katsoa. Meno on onneksi kuitenki varsin rauhallista vaikkakin oman kotijoukkueen menestystä seurataan silmä tarkkana.

kuva: Pixabay

Gentlemen vai pelimies

Nämä kaksi stereotypiaa istuu brittiläisten imagossa hyvin vahvasti. Brittiläisiä miehiä pidetään varsinaisina herrasmiehinä ja joskus herrasmiesmäisyys voi kääntyä pelimies liikkeiksi. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että monet britit todella ovat herrasmiehinä ja käytöstavat ja etiketti opitaan jo varhaisessa lapsuudessa. Briteissä edelleen parempiosaiset käyvät yksityiskouluja, jossa on tiukka kuri ja vaativa opetus. Toki niitä pelimiehiäkin löytyy (ihan joka kulttuurista) mutta mieheni on oikea true gentlemen. Hän on hyvin huolehtivainen ja pitää huolen siitä, ettei koskaan astu ovesta ennen minua, kantaa aina kauppakassit mukisematta ja osoittaa valtavaa kunnioitusta naisia kohtaan. Sanottakoon, että suomalaisten miesten keskuudessa en ole koskaan tällaisen levelin kohteliaisuutta ja käytöstapoja tavannut.

kuva: Pixabay

Kaikki miehet ovat juroja ja tunteista ei puhuta

Varsinkin Suomessa on hyvin tyypillistä, ettei mies puhu tunteista. Hempeily on turhaa ja jätetään naisten tehtäväksi. Itsehän olen varsinainen romantikko, joten on ollut valtava yllätys huomata miten avoimesti britti mies näyttää tunteitaan ja tunteista puhuminen on paljon helpompaa kuin mihin olen miesten kanssa elämäni aikana tottunut. Tietynlainen avoimuus ja herkkyys näkyy ihmisestä suoraan mikä on aivan ihanaa, sillä toisen osapuolen ei tarvitse arvuutella mitä toinen ajattelee ja tuntee.

Briteissä on myös hyvin perhekeskeinen kulttuuri ja eri sukupolvet ovat tiiviisti yhteydessä. Lapset auttavat vanhempia ja isovanhempiaan, mikä näkyy hyvin lämpimissä väleissä ja aktiivisessa yhteydenpidossa.

kuva:Pixabay

Brittiläinen huumori

Tämä kategoria oli pakko ottaa tähän mukaan, koska noh, kaikkihan tietää millaista brittihuumori on. Huumori onkin ainoa osa-alue josta ei mieheni kanssa aina olla samalla aaltopituudella. Brittiläinen huumori onkin mielestäni ihan oma alalajinsa ja brittejä jaksaa kovin naurattaa sukupuolten välisiin eroihin ja tapoihin liittyvät vitsit, jotka taas minua itseäni ei naurata sitten yhtään. Ja kaikenlainen alapäähuumori on ilmeisesti brittien mieleen samoin kuin vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvat nokkelat mutta hyväntahtoiset sutkautukset. Vielä en ole päässyt jyvälle brittihuumorin syvimmästä tarkoituksesta, mutta ehkä vielä joskus...

kuva: Pixabay

Tyyli ennenkaikkea

Monissa brittiläisissä formaateissa miehet kulkevat ruutuhousuissa ja ruskeassa bleiserissä sekä rento hattu päässä. Tämä on kuitenkin stereotypia, ainakin normaaliarjessa. Brittiläiset toki pukeutuvat yleisesti tyylikkäämmin kuin suomalaiset ehkä keskimäärin ja ulkonäköön panostetaan, mutta ruutuhousut ja hattu ei kuulu jokapäiväiseen arkipukeutumiseen enää nykyään. Mieheni kyllä panostaa ulkonäköön enemmän kuin mihin olen miesten kohdalla tottunut, mutta hän pukeutuu myös rennosti ja viettää välillä koko päivän hiuksia kampaamatta kuten kuka tahansa mies.

kuva: Pixabay

Gingerhair ja pisamat

Erilaisten kulttuuristen erojen ja yhtäläisyyksien lisäksi jokaisesta kansakunnasta löytyy myös ulkonäöllisiä piirteitä, jotka voivat erottua tietyistä kansallisuuksista hyvinkin vahvasti. Britit tunnetaan kenties parhaiten punaisista hiuksista ja pisamista. Tutkimusten mukaan muualla maailmassa väestöstä 1-2% voi olla luonnosta punahiuksisia, kun taas Briteissä vastaava osuus on jopa 10%. Briteissä muutaman kerran vierailleena voin todeta katukuvassa näkyvän paljon näitä punapäitä, mutta englantilaisilla voi myös olla hyvin tummat piirteet. Britit ovat keskimäärin melko pitkiä ja miehet tykkäävät huolehtia ulkonäöstään. Lontoon kaduilla kävellessä voikin bongailla varsin tyylikkäitä nuoria miehiä. Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että brittiläisille on hiukan hörömmät korvat kuin esimerkiksi meillä suomalaisilla. Jotain pieniä kansalaisuuteen liittyviä piirteitä siis kuitenkin löytyy.

Tässä muutamia mietteitä, joita olen havaintojen ja yhteiselomme aikaisen tutkimustyön perusteella tehnyt. On ollut mielenkiintoista huomata, että monet ennakkoluulot eivät ole pitäneet lainkaan paikkansa ja tietyissä jutuissa taas brittiläisyys näkyy niin kirkkaasti, että kansalaisuuden voi arvata melko helposti. Toisaalta olen myös havainnut suomalaisuudessa ja brittiläisessä kulttuurissa paljon yhtäläisyyksiä, joten ei me loppujen lopuksi niin erilaisia sitten ollakaan. Joka tapauksessa jos tästä jotain oppia haluaa ammentaa, niin suosittelen lähestymään ihmisiä ja kulttuureja avoimin mielin. Kannattaa siis haudata stereotypiat romukoppaan, ottaa selvää ja yllättyä itse. 

Mitä ajatuksia postaus herätti? Tuleeko sinulla mieleen jotain muita britteihin liittyviä stereotypioita?