sunnuntai 8. elokuuta 2021

Ajatuksia minimalismista ja tajunnan räjäyttäviä suunnitelmia



Instan puolella avauduin muutama päivä sitten kuulumisista. Blogi on tänä kesänä ollut paljon hiljaisempi kuin viimeisinä vuosina on totuttu. Tähän on montakin syytä, mutta yksi suurimmista on se että olen vihdoin alkanut priorisoida itseä ja omaa hyvinvointia muiden edelle. Koska blogini ei tuota niin paljon, että voisin elättää itseni täysin blogin kautta tulevilla tuotoilla, otin myös asenteen että teen tätä just niin paljon kuin hyvältä tuntuu ja säästelen energiaa myös vapaa-ajalle ja liikuntaan esimerkiksi. Tämä onkin tuntunut tosi hyvältä ja en ole ollut blogin tai työn takia ylikuormittunut tänä kesänä ollenkaan. Blogin jättäminen kakkoseksi toki painoi syyllisyyttä ja aiheutti aluksi tosi paljon stressiä, kun mietin katoaako kaikki lukija hidastuneen postaustahdin myötä. Sen sijaan kun olen huomannut että te siellä ruudun toisella puolella olette edelleen, uskalsin vihdoin hengähtää. Eiköhän tämä tässä jatku ja mene omalla painollaan. Syksyn tullen taas tulee oltua enemmän sisällä, joten blogikin tulee päivittymään todennäköisesti vähän useammin.




Toiseksi me ollaan tämän kesän aikana miehen kanssa eletty niin sanotusti murroskautta. Itsellä alkaa ikä jo painaa ja haluaisin vihdoin asettua ilman joka vuotista kouluunhaku rumbaa, tulevaisuuspohdintoja ja työpaikanhaku stressiä. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olen ollut tosissaan tuuliajolla ja suunnitelmat tulevasta muuttuu joka viikko. Se on ollut etenkin tässä kesän aikana tosi paljon tapetilla ja stressannut ihan älyttömästi. Olen maininnutkin aikaisemmin meidän haaveesta muuttaa Espanjaan, mutta siinä on ollut taustalla niin paljon muuttujia (isoimpana niistä raha ja työ Espanjassa) että ajatukset on senkin asian osalta olleet aivan ristissä ja solmussa. Viimeisimpänä vielä, kun ollaan kuukauden päivät pyöritelty ajatusta oman yrityksen perustamisesta. Saatiinkin jo rahoitus meidän verkkokauppasuunnitelmalle ja innoissani kerroinkin tästä myös instan puolella. Nyt kun asioita on taas selvitellyt eteenpäin ja byrokratia on vaan niin ärsyttävä juttu, niin joudutaan sanomaan tässä elämäntilanteessa heipat meidän verkkokaupalle. Ehkä vielä joskus, toisessa ja paremmassa hetkessä.

Joka tapauksessa nyt ollaan päätetty konkreettisesti, että muutto Espanjaan tapahtuu ensi kesän aikana tai viimeistään syksystä. Siihen on aikaa siis noin vuosi. Jotta suunnitelma onnistuu, niin säästämistähän se vaatii ja ihan huolella. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka meillä on nyt ihan täydellinen koti, niin meidän on sen korkean vuokran takia muutettava mahdollisimman pian. Ollaan katsasteltu vuokra-asuntojen tarjontaa keskustasta ja faktahan on se, ettei täältä halvalla saa mitään hyvää. Joten meikäläisen pikku prinsessan on nyt vaan kestettävä se, että asutaan vuosi jossain pikku asunnossa, joka ei ole rempattu tai muutenkaan kiva. Asumiskuluista saa kuitenkin säästettyä pitkän pennin ja mieluummin sitten kituuttaa täällä ja ostaa kivan asunnon Espanjassa. Siellä kun lähes joka asuntoon kuuluu uima-allas, pihalla huojuu palmut ja parhaassa tapauksessa saa vielä merinäköalat. Joten ehkä mä tapetoin seinälle sellaisen haavekartan, mihin liimaan vaan uima-altaita ja palmuja muistuttelemaan huonoina hetkinä sitä palkintoa, joka lopulta odottaa kaiken kituuttamisen jälkeen.




Tästä päästäänkin sujuvasti sitten siirtymään toiseen postauksen aiheeseen eli minimalismiin. En tiedä onko aivoni jo prosessoinut tässä usean kuukauden ajan tulevaa muuttoa ulkomaille, joka tarkoittaa myös lähes koko omaisuuden myymistä, mutta nykyään minua ei juurikaan materia kiinnosta. Ennemminkin on alkanut ahdistaa. Etenkin kosmetiikka, jota on kaikkialla. Kaapit pursuaa, kaikki kylppärit tasot täynnä pulloja ja puteeleita ja sen lisäksi vielä käyttämätöntä kosmetiikkaa vaikka kuinka paljon varastoituna pahvilaatikoihin vaatehuoneeseen. Eniten ahdistaa myös se, että niihin on sidottu kiinni ihan järkyttävä määrä rahaa ja totta on myös se, että kosmetiikka ei säily ikuisesti, joten ne eurot myös kirjaimellisesti mätänee sinne laatikkoon. Vielä kun mun meikkausinto on kaiken miljoonan kiireen ja muiden kiinnostuksenkohteiden takia vähentynyt tosi paljon, niin en näe mitään järkeä omistaa yli 100 luomiväripalettia. Nyt mä olen karsinut kaappia ihan huolella (sinne jäi silti ihan älyttömästi tavaraa) ja laitan myyntiin sellaiset mitä tiedän ettei itketä vaikka luovun. Isompaa karsintaa joudun tekemään vielä ennen kuin muutto ulkomaille koittaa. Yritänkin koko ajan päästä eroon ajatuksesta, että materia olisi tärkeintä kaikesta. Ei se vaan ole.





Ehkä olen myös kypsynyt jotenkin henkisesti tuon materialismin kanssa, koska saan nykyään niin paljon iloa monista muista asioista, kuten ihan vaan ulkona auringossa hengailusta, hyvästä ruuasta, musiikista, liikunnasta, upeista kokemuksista ja läheisten kanssa vietetystä ajasta. Eniten kaikesta kuitenkin sydäntä lämmittää matkustelu ja uudet kokemukset, jotka jää ikuisesti sydämen sopukoihin. Ne ei koskaan mene rikki, niitä ei tarvi heittää pois eikä ne vie tilaa. Meidän Viron reissusta tulen kirjoittamaan ihan oman postauksen, mutta pakko sanoa, että näin parin vuoden matkustelutauon jälkeen jopa Tallinnan matka oli ihan mieletön ja miten paljon arvostinkaan sitä, että sai tutustua uusiin paikkoihin, syödä mielettömiä ruokia ja vaan kokea jotain arjesta poikkeavaa. Siksi mä haluaisinkin siirtyä lifestyle ja matkabloggaajaksi. Joten tavarat ja materia ei enää tunnu omalta jutulta. Siksi en myöskään ole juurikaan ottanut vastaan pr-lähetyksiä tai solminut uusia yhteistöitä, ellei ne ole oikeasti olleet tosi mielenkiintoisia. 





Viron reissulla myös tajusin sen, että oikeasti täytyy seurata intuitiota ja sydäntä. Me ollaan mietitty josko muutettaisiin Espanjaan vasta noin 3-4 vuoden päästä. Make sense siinä mielessä, että ehdittäis kerryttää varallisuutta täällä pidempään ja ostaa siellä suoraan joku upea koti. Mutta toisaalta en ole tällä hetkellä onnellinen. En pysty näkemään tulevaisuutta täällä Suomessa varsinkaan nyt, kun odotan elämää auringon alla niin kovasti. Joten miksi venyttää muuttoa pidemmälle. Ken tietää, vaikka elämä heittää eteen jotain odottamatonta ja koko suunnitelma variseekin kasaan. Mulla on tosi vahva tunne, että meidän täytyy lähteä mahdollisimman nopeasti. Joten tuntuu vihdoin helpottavalta saada konkreettinen plääni seuraavaksi vuodeksi ja sen mukaan sitten mennään ja eletään. Joten näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin. Nyt lähden pistämään kirppisryhmään meikkejä myyntiin!

6 kommenttia on "Ajatuksia minimalismista ja tajunnan räjäyttäviä suunnitelmia"
  1. Hullun tuttu tarina ��. Olimme muuttaneet etelään (Portugaliin) syksyllä 2019. Meikkien lisäksi minulla oli muutama(sata) kenkäparia. Suurin osa tarkoitettu tietysti Pohjolan ilmastoon. Kokemuksestani sanoisin, että olisi pitänyt valmistautua paremmin ja pidemmän ajan, kun vuosi (meillä sattumalla oli samantapainen aikataulu). Mutta muutto ehdottomasti kannatti ��.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, olipa kiva lukea toisen vastaavan kokemuksista :)
      Mulla on kyllä kans kenkiä vaikka muille jakaa ja just suurin osa näitä talveen ja syksyyn sopivia... Täytyy niistäkin sitten kaikista luopua aikanaan :D

      Poista
  2. Me ei olla lapsena matkusteltu hirveästi, lähinnä vaan kotimaassa eikä ikinä ulkomailla. Eikä olla sillee käyty shoppailemassa kun ei ole varmaan ollut vara tuoreella yrittäjällä ja kotiäidillä. Arvostan kuitenkin paljon niitäkin reissuja ja vanhempiani mitä ovat antaneet <3
    Mutta nyt aikuisena olen nauttinut ulkomaan road tripeistä sekä ihan kotimaan matkailuista, täälläkin kun on paljon nähtävää ja koettavaa. Kun on spontaani kumppani lähtemään :) minimalisti minusta ei tule koska olen materialisti mutta sitäkään en aina ole pystynyt olemaan niin sitäkin osaa arvostaa ;) Ihania suunnitelmia teillä, onnea matkaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tuo on totta ja kyllä pienestäkin voi iloita! Ei sitä onnea saa tavaralla tai ulkomaan reissuilla. Ne on muistoja, mutta onnellinen voi olla myös monesta muusta <3

      Materialismissa ei ole mitään pahaa ja miksi ei vois itselle sallia, kun kerta kumminkin myös tienaa. Itsekin kyllä tykkään sisustaa, ja tykkään kaikesta esteettisestä, joten ei musta koskaan mitään hullua minimalistia tule joka karsii kaiken. Nykyään vaan osaan arvostaa myös sitä että kodissa on tilaa eikä kaikki paikat pursuile.
      Kiitos <3

      Poista
  3. Muakin ahdistaisi ajatus siitä, että joutuisin muuttamaan johonkin ei-niin-miellyttävään asuntoon, mutta kun on oikeasti tähtäimessä se, että vuoden päästä pääsee ihan toisiin maisemiin, jaksaa sen vuoden varmasti missä tahansa oloissa! Vuosi menee kuitenkin lopulta tosi nopeesti :) Täälläkin koko ajan lähtee elämänarvot vähän uuteen suuntaan ja vaikka kosmetiikka edelleen on mulle tärkeä harrastus, oon tosi iloinen kun oon selkeästi vähentänyt shoppailua sekä myös niitä yhteistöitä, joista tulisi ilmaisia tuotteita. Välillä tulee huono omatunto, jos ei jaksakaan tehdä blogijuttuja just silloin, kun oli tarkoitus, mutta onneksi nopeasti yleensä tajuaa että hei - tää on vain harrastus eikä tästä kannata liikoja stressata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta ja on oikeasti hullua miten nopeasti vuosi loppujenlopuksi menee! Onneksi me nyt saatiin kuitenkin ihan kohtuullinen asunto, joten ei tarvi missään ihan hirveässä luukussa kärvistellä.
      Ehkä tämä ikä on myös sellaista kasvamista ja kypsymistä. Elämä hakee suuntaa ja vakiintumista. Ei olla enää ihan teinejä mutta ei kuitenkaan vanhuksiakaan. Paljon on onneksi edessä ja on mahtavaa että ihmisen on sallittua muuttua ja muuttaa myös arvojaan.
      Nimenomaan, mäkin otan nykyään rennommin blogin kanssa. Koska tämä on harrastus, niin ei tästä mitään hulluja paineita kannata ottaa :)

      Poista