keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Mitä minulle kuuluu ja tulevaisuuden suunnitelmat



Hei kaikki ihanat lukijat ja blogiini löytäneet uudet tulokkaat! ❤


Viime kerrasta on vierähtänyt jokunen kuukausi. Päätin pistää kesäksi blogini tauolle ja katsoa mikä fiilis sen jatkamisesta ja päivittelystä heräisi näin syksyn tullen. Tauko teki hyvää jo ihan siitä syystä, että meidän muutto Espanjaan oli niin massiivinen muutos elämässä ja vei hirveästi aikaa ja energiaa ihan perusasioista. En olisi mitenkään pystynyt siinä kaiken keskellä vielä olemaan luova ja päivittämään blogia säännöllisesti. Nyt on kuitenkin taas ihana palata tännekin höpöttelemään ja jakamaan teille otteita meidän elämästä. Instan puolella olen myös aktiivinen, joten kannattaa ottaa kanava seurantaan, jos arki Espanjassa kiinnostaa.

Blogini aihepiiri alkoi jo keväällä muotoutua pelkästä kauneussisällöstä enemmän lifestyle painotteiseksi ja sillä tiellä on tarkoitus myös jatkaa. Tuntuu, että puolen vuoden aikana olen kasvanut ihmisenäkin aivan valtavasti, ja se huomioiden minulla ei ole enää edes intoa palata pelkästään kauneusbloggaajaksi. Koen, että minulla on paljon jaettavaa myös ulkomailla asumisesta, muuttoprosessista ja omien unelmien löytämisen suhteen. Olenkin tässä yli vuoden päivät samalla opiskellut positiivista psykologiaa, uravalmennusta ja muutosjohtamista. Näistä aiheista on ollut isoissa määrin apua myös ihan oman elämän hallinnassa muistuttamaan miksi olen tässä ja mihin suuntaan menossa. Ongelmia Espanjaan muuton jälkeen on nimittäin riittänyt sitten ihan roppakaupalla. 

Viime jouluna menin myös naimisiin ja koska tiedettiin, että muutto ulkomaille tapahtuu parin kuukauden sisällä, vaihdoin kaikki nimeni etunimeä myöden. Syntymänimeni oli kaksiosainen, joten tiputin sen jälkimmäisen osan pois ja pidin vain ensimmäisen osan "Anna". Jotenkin tästä nimenvaihdosta asti on tuntunut, että jollain tapaa aloitin elämäni uudelleen. Sama vanha minä, mutta freesi startti (you know). On ollut siis todella kasvattavaa luoda omaa unelmaelämää, uutta minää uuden nimen ympärille ja pohtia mistä maailmalta löydänkään oman paikkani.




Espanjaan muutto ei missään tapauksessa ollut virhe. Se on ollut opettavainen ja kasvattava matka monellakin tapaa. On ollut ylä- ja alamäki. Meidän kohdalla ehkä enemmän niitä peppuliukuja kuin matkasta nauttimista, mutta elämä on ja kaikella on tarkoitus. Universumi on ehkäpä lukuisten epäonnisten sattumusten kautta yrittänyt osoittaa sen, ettei meidän paikka ole täällä Espanjassa. Maana upea paikka ja paljon kauniita asioita, mutta joku siinä vain mättää etten koe paikkaani tänne. Moni käytännön asia on osoittautunut hankalaksi ihan asunnon vuokraamisesta lähtien. Meillä kun on kaksi isoa koiraa ja niiden kanssa asunnon saaminen on ollut ihan painajaista suorastaan. Nyt viimeisimmän asunnon omistaja uhkasi heittää meidät kadulle, kun selvisi, että meillä on koiria. Minä en omista lapsistani luovu ja espanjalainen asenne isoja koiria kohtaan on suorastaan puistattavaa. 

Täällä asioiden hoitaminen on muutenkin niin karmean vaivalloista, että tekisi mieli tyhjentää aina ensin viinipullo, ennen kuin vaivautuu asioimaan yhtään missään. Tässä olemme esimerkiksi neljä kuukautta tapelleen puhelinliittymän kanssa jota meillä ei siis ole, mutta josta firma edelleen joka kuukausi meitä laskulla muistuttaa (eli suoraveloittaa). Kun tällaista säätöä on joka ikinen päivä ja siihen päälle vielä mentaalinen liikenne ja muut probleemat, niin voin kertoa että stressinsietokäyrä on jo ajat sitten räjähtänyt säpäleiksi eikä sitä toleranssia oikeastaan ole enää ollenkaan... (Nyt myös ymmärrän miksi espanjalaiset ja italialaiset kiihtyvät nollasta sataan.)

Seuraava suunnitelma onkin löytää tie jonnekin muualle. Espanjaan en pysty jäämään, joten exit suunnitelma on jo tehty. Ja seuraavaksi me muutetaan ITÄVALTAAN!! Tällä hetkellä ykköskohde mielessä on Wien ja tästä muutosta olenkin jo ihan täpinöissäni! Jää seurailemaan meidän matkaa ja valmisteluita 😉 Muuton aikataulu on tällä hetkellä suunniteltu ensi kevääksi maalis-toukokuulle.






On Espanja välillä kohdellut meitä hyvinkin. Vapailla me ollaan miehen ja koirien kanssa seikkailtu vuorilla, matkailtu ympäri rannikkoa ja muutamassa sisämaankin kohteessa, tutustuttu upeisiin uusiin ystäviin, vietetty aikaa poolilla ja koettu espanjalaista elämäntyyliä. Kesä täällä oli tosi ihan liian kuuma. Siksi moni palaakin kesäksi Suomeen. Lämpötilat kun huitelee 40 paremmalla puolella, niin ei siinä kroppakaan enää moneen taivu ja mieluummin tuli istuttua sisällä ilmastoidussa asunnossa kuin taivuttua fyysisiin suorituksiin. Tulen tänne myöhemmin erillisissä postauksissa jakamaan vinkkejä Espanjasta ja kiinnostavista matkailukohteista.





Parasta täällä tähän asti onkin ehdottomasti ollut pienet reissut ja getawayt normaalista arjesta. Nyt kun muutettiin Fuengirolaan niin pääsen myös itsenäisesti kulkemaan ihmisten ilmoille. Espanjassa kun ei julkinen liikenne niin kovin hyvin pelitä, eikä täällä ole kunnollisia kävelyteitä pyöräilymahdollisuuksista puhumattakaan, olin aina mieheni kyytien armoilla. Nyt elämä tuntuu siis pikkaisen helpommalta ja pystyn jopa kävelemään töihin, mikä on aivan luksusta täällä. 

Toki tämä Fuengirolan keskustassa eläminen eroaa melkoisesti elämästä Suomen isoissa cityissä. Täällähän on aivan tavallista löytää torakka juoksemassa keittiössä tai koiranpa**aa heti ulko-oven edestä katukivetykseltä. Espanjalaisessa lähiössä meteli on myös ihan jotain uskomatonta aamusta myöhään yöhön. Ihmiset juttelevat toisilleen kovaan ääneen ja naapurit saattavat huudella toisilleen monen parvekkeen yli. Siihen päälle lisätään vielä haukkuvat koirat (Espanjassa kaikki koirat haukkuvat), malttamattomien autoilijoiden torvikonsertit ja skoottereiden pärinä niin onhan siinä jo ääntä kerrakseen. Suomen meininki tuntuu tämän jälkeen ihan autiokaupungilta. Olenkin lokakuussa tulossa käymään Suomessa, joten kiinnostava nähdä iskeekö sinne päin tultaessa kulttuurishokki puolestaan hiljaisuudesta ja ihmisten puhumattomuudesta.




Töissä puolestani viihdyn erittäin hyvin. Se on tällä hetkellä elämässä ainoa stabiili asia ja uudet haasteet tuovat aina mielekkyyttä. Kesäkuussa minut ylennettiin nimittäin tiimiesimieheksi ja olen nauttinut uuden oppimisesta ja erilaisesta roolistani aivan valtavasti. Olen päässyt kokemaan muutosjohtamista ihan käytännössä ja meillä on isoja prosesseja meneillään vielä koko loppuvuoden. Työpäivät viilettävät ohi niin, ettei kellonkulkua huomaa. Sehän taitaa olla merkki siitä, että työssä viihtyy ja pääsee flow tilaan.

Toinen super jännittävä uutinen on se, että aloitin taas myös opiskelut. Heh tiedän, olenhan tässä vuosien aikana opiskellut ja uurastanut vaikka minkälaisen projektin ja alan parissa. Mikään oppi ei ole mennyt hukkaan, mutta fakta on myös se, että monet opiskelemistani aloista on sellaisia ettei ne taivu ulkomaille muuttoon taikka kohdemaan kieltä on osattava niin hyvin, että työ kyseisessä ammatissa olisi mahdollista.
Mulla on ollut jo vuosien ajan salainen haave alasta, josta en ole oikein ääneen monillekaan hiiskunut. Olen nimittäin luovana ihmisenä halunnut joskus opiskella sisustussuunnittelijaksi. Ja nyt se unelma on käymässä toteen! Tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta, mutta viikon päästä mulla alkaa puolentoista vuoden opinnot AJK-jatkokoulutus sisustussuunnittelijan koulutuksessa. Sisustaminen on aina ollut todella lähellä mun sydäntä ja tämä on myös ammatti, jonka voin viedä mukanani mihin tahansa päätänkään muuttaa. Joten että olenko innoissani? Sisustussuunnittelijan koulutuksen voi suorittaa vieläpä kokonaan etänä, joten mulla tulee todella jännittävä ja kiinnostava syksy myös koulutusrintamalla. Tulen kertomaan opiskelusta täällä blogissani myöhemmin opintojen alettua vielä lisää.




Tällaisia kuulumisia tänne Aurinkorannikolle. Tuntuu niin ihanalta palata taas kirjoittelemaan tänne! Palataan taas pian uusien juttujen parissa.

Anna
6 kommenttia on "Mitä minulle kuuluu ja tulevaisuuden suunnitelmat"
  1. No en ihmettele vuokranantajan asennetta jos olet salassa koiria pitänyt hänen omistamassaan asunnossa. Minulla aivan eri tuntuma vuokraukseen espanjassa, 2 ( 50+kg) ja yksi pienenpi koira. Varmaan hyvä tuuri käynyt kun aina löytynyt, aika laajasti espanjaa olen kiertänyt koirien kanssa. Välillä viikko vuokralla, välillä pitkällä sopparilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei me olla salaa koiria missään pidetty. Itse asiassa ihan jokainen paikallinen tuttu on jopa kehoittanut meitä valehtelemaan lemmikeistä vuokrausvaiheessa, koska kaikki tietävät ettei täällä lemmikinomistajat saa asuntoa. Me ei sentään valehdeltu, ei vain mainittu eikä meiltä kysytty. Lisäksi asunnossa oli koirankuppi lattialla jo ennen meidän muuttoa, joten oletettiin myös että asia ok. Varmasti riippuu myös mistä päin Espanjaa olet itse asuntoa vuokrannut lemmikkien kanssa. Aurinkorannikolta en ole kenenkään kuulleen sanoneen että vuokraus olisi helppoa.Jossain muualla Espanjassa tilanne voi toki olla toinen.

      Poista
  2. Teidän koirat ei kyllä sellaisilta vaikuta että tuhoavat paikkoja ja räkyttävät ikkunassa ;) sun blogia on ollut ikävä mutta Instassa olenkin seurannut matkaasi ja Itävalta kuulostaa tosi jännältä, tsemppiä vaan matkaan, toivottavasti on mukavampi paikka asua että asiat sujuisivat paremmin. Mullakin olis jo hermot mennyt tuollaiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koirat käyttäytyy paremmin kuin espanjalaiset ihmiset itse... Täällä on vain tosi karu asenne lemmikkejä kohtaan ja yksi syy myös miksi hylättyjä kissoja ja koiria on niin paljon. Täällähän jopa myydään koiranpentuja eläinkaupoissa, missä ne makaa pienissä lasikopeissa päällekkäin kunnes joku turisti ehkä ostaa ja pelastaa. Tosi surullista. Ja kiitos, minulla on kyllä huomattavasti paremmat odotukset Itävallan suhteen :D

      Poista
  3. Sun juttuja IG:n puolelta seuranneena en ihmettele, että ette enää koe Espanjan olevan teille paras mahdollinen paikka asua. Toivottavasti Itävallassa asiat toimisi teidän kannalta paremmin ja viihtyisitte siellä<3 Kiva muutenkin, kun tulit päivittelemään blogia, vaikka tiiviisti Instankin puolella oon sua ja teidän elämää Espanjassa seuraillut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana olla takaisin täällä ja ihana, että myös te vanhat vakkarit olette löytäneet takaisin <3

      Poista