Kansainväliset rekrytointikokemukseni - kannattaako lähteä merta edemmäs kalaan?

 

Ulkomaille töihin?

Tämä postaus on toivepostaus teiltä lukijoilta ja kirjoitan aiheesta nyt erittäin mielelläni, sillä minulla on kokemusta peräti neljän EU-maan rekrytointiprosessista. Olen hakenut ja tehnyt töitä Suomessa sekä Espanjassa. Olen myös hakenut töitä Itävallasta ja Iso-Britanniasta. Itävallasta olen saanut töitä, mutta pohdin vielä otanko paikan vastaan. Maiden välillä on ollut ihan valtavia eroja työnhaussa ja kulttuurieroja tälläkin saralla on ollut minusta erittäin mielenkiintoista seurata. Maailmalla asuminen opettaa ja auttaa näkemään paitsi asioiden positiiviset puolet niin myös samalla ne kehityskohteet. Muistakaa, ettei täydellistä maata olekaan. Aina joutuu tekemään kompromisseja, mutta vaihtoehdoista voi valita itselle sen mieluisimman maan.

Ulkomaille töihin lähdetään ensisijaisesti nuorempana. Erilaiset aupair työt sekä EU:n ja Pohjoismaiden sisäiset työnvaihto-ohjelmat ovat seikkailunnälkäiselle itsenäistyvälle nuorelle aikuiselle mitä parhain mahdollisuus kokeilla siipiään, nähdä maailmaa ja opetella vieraita kieliä. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä isommaksi kynnys lähteä kasvaa. Onhan se ymmärrettävää. Voi olla jo jälkikasvua, asuntolaina tai ihan hyvä duunipaikka kotimaassa. Miksi lähteä?

Nyt kun olen itse asunut ja työskennellyt vuoden ulkomailla, väitän että kokemus on ollut tuhatkertaisesti opettavainen monessakin suhteessa. Olen oppinut arvostamaan Suomesta monia asioita. Samalla olen päässyt työskentelemään kansainvälisessä ympäristössä ja elänyt aivan erilaista elämäntyyliä mitä kotimaassani olen ikinä elänyt. Olen saanut mielettömiä kokemuksia ja ystäviä, kehittynyt kielessä ja itsenäistynyt valtavasti. Olen saanut arvokasta esimieskokemusta, mitä en Suomessa välttämättä koskaan olisi saanut. Olen myös kokemukseni myötä pohtinut uudelleen urapolkuani ja sitä mitä haluan jatkossa tehdä. Vuosi oli siis kokonaisuudessaan mieletön kokemus, vaikka haasteitakin matkalle mahtui.

Rekrytointi maiden välillä?

Suomen työmarkkinoita taas aktiivisesti selaillessa olen ihmetellyt, miten niin harvassa työpaikkailmoituksessa kerrotaan palkkaa! On se nyt kumma, ettei voida heti kättelyssä iskeä faktoja pöytään. Tuskinpa kukaan töitä tekisi, jos korvauksesta ei neuvotella, joten miksi sitä pitää salailla. Toinen niin raivostuttava asia on se, että hakijalta kysytään palkkatoivetta. Voi hittolainen, eriarvoistetaanko tässä pärstän mukaan vai tekeekö firma suuresti säästöä, jos hyvä hakija ei tiedä palkkakehitystä ja pyytääkin yleistä palkkatasoa liian vähän palkkaa? Minusta tuntuu niin hölmöltä, että pitää ensin uhrata aikaa hakemiseen, sitten mahdollisesti tehdä jotain ennakkotehtävää ja vasta haastattelun lopussa saa tilaisuuden kysyä palkasta. Jos palkka ei siinä vaiheessa itseä miellytäkään, niin ollaan tuhlattu sekä työnantajan että hakijan aikaa ja resursseja.

Itävallassa ja Brittimarkkinoilla sen sijaan olen tottunut siihen, että lähestulkoon jokaisessa hakemuksessa ilmoitetaan palkka. Joko vuosipalkkana tai kuukausipalkkana. Mielettömän hyvä menetelmä, joka säästää aikaa. Voin ohittaa suoraa sellaiset työpaikat, missä palkkaus ei minua kiinnosta. Ymmärrän, että ehkä aivan uran alkuvaiheilla ei niinkään ole väliä mitä palkkaa saa, kunhan kokemusta karttuu. Näin työuralla jo hetken aikaa olleena en kuitenkaan enää myy itseäni liian halvalla, vaan haluan työlleni rehdin korvauksen. Toivoisin siis Suomessakin palkkaa rehellisesti näkyviin niin kuin näissä kahdessa maassa toimitaan. 

Espanjassa on vähän vaihtelevia käytäntöjä. Suomi-firmat harvoin ilmoittavat palkkaa tai kertovat jotain ympäripyöreää alan tes-palkkauksesta tai muuta vastaavaa. Brittifirmat taas kertovat täälläkin palkkauksesta yleensä avoimemmin. Myös jotkut espanjalaiset yritykset ilmoittavat vuosiansion jo työpaikkailmoituksissa. Ihan niin läpinäkyvää se ei silti ole kuin Itävallassa ja Briteissä.

Itävallassa oli yksi erikoisuus ylitse muiden. Sain nimittäin ihan jokaiseen hakemaani paikkaan liittyen vastauksen yritykseltä 1-3 arkipäivän kuluessa hakemuksen jättämisestä. Ihan mieletöntä! Tiesin heti olinko edennyt haastatteluun vai pudonnut pois hakuprosessista. Tuli tunne, että kerrankin hakemukset oikeasti luetaan läpi ja eikä jätetä hakijaa vellomaan epätietoisuuteen, vaan kerrotaankin heti miten meni. Tästä tuli ihan mielettömän otettu olo. Varsinkin kun vertaa Suomeen, missä yleensä saa kuukauden jälkeen automaattivastauksen jos sitäkään.

Työelämän arvot?

Suomessa oli aina tunne, että työelämä oli hirveää suorittamista. Toisaalta ainakin omissa töissäni tuli tehtyä niin paljon turhaa ja tosi tylsää mekaanista työtä, missä ei ollut mitään järkeä. Eniten otti päähän se, että töissä piti istua vain istumisen ilosta vaikka hommat olisi saatu tehtyä. Kokemukset voi olla tietysti alasta ja työtehtävästä riippuen tosi erilaisia. Suomessa noudatetaan tosi orjallisesti kahdeksasta-neljään rytmiä. Kaipaisin siihen itse enemmän joustoa, mitä on vaikkapa eteläisemmässä Euroopassa. Että toimistolle voi tulla vaikka vähän myöhemminkin, jos se sopii omaan rytmiin paremmin.

Espanjassa on korostunut tietynlainen halpatyövoiman kulttuuri. Sitähän se täällä päin oikeastaan on. Tuotetaan palveluita halvalla ja kustannustehokkaasti. Kaikkea mitataan kauheasti ja pitää olla niin hemmetin tuottava koko ajan. Tulee just sellainen tunne että work harder, work harder. Espanjassa myös palkat on niin matalat, että monet työntekijät on ihan oikeasti onnettomia. Aika monissa työpaikoissa työntekijöillä ei ole mitään oikeuksia, tuskin edes kirjallisia työsopimuksia. Palkkapäivänä saa jännitellä tuleeko palkka tilille. Tämä siis yleisesti kuultua täkäläisistä työmarkkinoista. Vastuullisiakin firmoja onneksi löytyy.

Itävallan työelämästä ei minulla ole henkilökohtaista kokemusta, mutta olen kuullut juttuja. Siellä päin ihmiset ovat jämptejä ja hoitavat hommansa. Sitten lähdetään kotiin ja nautitaan vapaa-ajasta. Itävallan kulttuuri yhdistelee saksalaisen työorjentoitunutta ja italialaisen kepeää elämäntyyliä. Hommat hoidetaan, mutta samalla osataan nauttia elämästä. 

Briteissä työ on iso osa elämää ja päivät voivat olla pitkiä. Yleensä töitä tehdää 9-18 ja se tuntuu itsestä jotenkin ihan älyttömän pitkältä. Missä on se vapaa-aika? Toki tästäkään en osaa henkilökohtaisesti sanoa mitään, kun en ole itse kokenut. Kuulopuheista kuitenkin olen saanut sen käsityksen, että britit ovat melkoisia työmyyriä ja työpaikoilla on vähän sellainen kulttuuri, ettei sieltä saa lähteä ensimmäisenä kotiin tai katsotaan pahasti.

Myös vapaa-ajan laadulla on merkitystä. Espanjassa ja Itävallassa nautitaan paljonkin työajan ulkopuolisesta vapaa-ajasta. On mieletöntä luontoa ja hyvää keliä tehdä vaikka mitä vielä töiden jälkeen. Elämä ei pyöri vain uran ja työn ympärille, toisin kuin taas pohjoisemmassa Euroopassa. Espanjassa ja Itävallassa esimerkiksi yhteiskunta pysähtyy aina sunnuntaisin ja kaikki kaupatkin ovat kiinni. Suomessa taas täysi vastakohta, kun Prismatkin on auki 24/7. Briteistä en tiedä, mutta luulet siellä olevan vähän näiden kahden välimalli. Ainakin pyhäpäivät taitaa Briteissäkin siirtyä viikonlopuilta aina seuraavalle arkipäivälle. Suomessa hyödynnetään sekin tietysti työpäivänä eli sepä harmi, jos pyhäpäivä sattui sunnuntaille. Maanantaina töihin sitten.

Ehkä näistä kokemuksista oppineena sanoisin, että on ihan valtavia eroja maiden välillä miten töitä haetaan, miten töitä tehdään ja millä tavalla työntekijöitä kohdellaan. Itävallassa esimerkiksi monet yritykset tarjoavat ihan mielettömiä henkilöstöetuja. Siellä on kuuden viikon palkallinen kesäloma ja osa työpaikoista tekee vain neljän päivän työviikkoa. Työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan ja kannustetaan pyöräilemään erilaisilla kannustimilla ja eduilla. Ulkomaalaisille järjestetään saksankielen kursseja ja maahanmuuttoapua. Suomessa on myös varsin hyvät henkilöstöedut. On kulttuuri- ja liikuntaseteliä sekä lounasedut ja kattava työterveys. Espanjassa ei ole mitään. Jotkut firmat saattavat tarjota ilmaista välipalaa, mutta siihen se jääkin. Briteistä en tiedä muuta kuin kaverin kertomana, ettei kahvilatyössä saanut ottaa edes hävikkileipää kotiin vaan se piti heittää roskiin. 

Maassa maan tavalla, mutta jos ulkomaille meinaa lähteä töihin, niin suosittelen kyllä etupeltoon selvittelemään tällaisiakin asioita, ettei sitten iske yllätyksenä. Toiset maat on kyllä selvästi "parempia" vaihtoehtoja kuin toiset, mutta se oma paikka löytyy vain testaamalla!

Olisko sulla kokemuksia jaettavaksi maailmalla työskentelystä tai työnhausta? Jätä kommentti alle.