Paluumuutto Suomeen ja viimeisten päivien sekoilu Espanjassa

Kirjoittelen tätä postausta nyt täältä Suomesta, Helsingin Kalliosta tarkalleen. Muutto Espanjasta takaisin Suomeen tapahtui muutama päivä sitten ja en todella voisi olla tyytyväisempi että palattiin. Suunnitelmat meillä muuttuivat lennosta ja nopeasti, sillä alkuperäinen plääni oli muuttaa töiden perässä Itävaltaan. Salzburgista ei kuitenkaan löytynyt asuntoa, joten vaihdettiinkin Itävalta Suomeen. Jätin Espanjassa irtisanomisilmoituksen työpaikalleni tietämättä minne seuraavaksi suuntaan ja saanko mistään töitä. Joskus spontaanius ja riskienotto kuitenkin kannattaa. Asiat alkoikin järjestyä mukavasti lopulta, vaikka melkoisia shokkikäänteitä me saatiinkin viimeiset päivät Espanjassa kokea.

Te ketkä seurailette minua Instan puolella, olettekin ehkä jo kuulleet meidän kauhutarinat pakomatkasta Espanja kodista lentokentälle. Sen kanssa sitten menikin kaikki niin pieleen ettei tosikaan...

Espanjassa, ainakin siis Aurinkorannikolla, on aivan tavanomaista ettei vuokravakuuksia ikinä palauteta vuokralaiselle. Me opittiin tämä kantapään kautta meidän ihan ensimmäisessä vuokrakodissa, missä menetettiin vakuuksia 1600€. Oltiin muuttopäivänä otettu asunnosta kuvat ja videot, mutta niillä ei ollutkaan mitään painoarvoa Espanjan lakien näkökulmasta, vaan paikalle olisi sisäänmuutto hetkellä pitänyt kutsua sekä vuokranantaja että lakimies, joiden silmien edessä molempien osapuolten olisi pitänyt allekirjoittaa paperit mihin asunnon puutteet on yhdessä ylös kirjattu. Arvaa tiedettiinkö ja tuliko edes mieleen tällainen. Ei tullut ja oppirahat maksettiin. Lakimies kuitenkin suositteli tämän tapauksen jälkeen ettei seuraavassa asunnossa sitten makseta viimeisten kuukausien vuokraa, koska vakuutta ei kuitenkaan palauteta.

Muuton suunnittelu tosiaan lähti aika vauhdilla etenemään, koska aikaa oli vain se pari viikkoa. Lähetimme vuokranantajalle irtisanomisilmoituksen, johon meillä oli laillinen oikeus tehdä 6kk asumisen jälkeen (joka myös täyttyi). Saimme häneltä raivoviestiä takaisinpäin, ettemme voi lähteä mihinkään ennen kuin vuokrakausi päättyy eli kesäkuuhun mennessä. Ja jos lähdemmekin, meidän pitäisi maksaa hänelle vuokrat tuonne kesäkuuhun saakka. Mihinkään neuvotteluyhteyteen ei hänen kanssa päästy.

Muuttoaamuna satoi aivan kaatamalla. Sellaista sadetta ei oltu hetkeen Espanjassa nähty ja tietysti sen piti sitten sattua juuri sille päivälle, kun meidän piti saada kaksi koiraa ja kolme matkalaukkua sekä itsemme lentokentälle. Aamulla aikaisin mieheni tilasi Boltin kautta tilataksin talon eteen. Taksi saapui, mutta se ei ollut tilataksia nähnytkään, vaan oli käytännössä vain vähän isompi henkilöauto. Sinne ei meidän muuttokuorma olisi mahtunut, joten lähetettiin auto pois. Mies soitti paikalliseen taksikeskukseen ja pyysi tilataksia. Kuulemma olisi ihan juuri siinä meidän kadulla. Odotettiin 5 minuuttia, vielä 10 minuuttia eikä mitään kuulunut. Soitettiin uudestaan ja tiedusteltiin missä auto on. Ihan juuri siinä, tuli vastaus... Lopulta odoteltiin taksia tunti ennen kuin se saapui. Onneksi, siis onneksi olimme varanneet aamuun sen tunnin verran ylimääräistä aikaa, mutta nyt sekin aika alkoi uhkaavasti kulua loppuun.

Lopulta taksi saapui, mutta se olikin ihan tavallinen henkilöauto. Mies heitti peräkonttiin koirien lentoboksit ja yhden ison laukun. Siinä tavaroita autolle roudatessa sattuikin meidän vuokraisäntä kävelemään siitä ohi ja tajusi, että olemme lähdössä. Hän aloitti sellaisen huutomekastuksen siinä oven edessä ja yritti väkisin tunkea meidän asuntoon. Sanaharkka yltyi hänen puolelta niin uhkaavaksi, että hän jopa kävi mieheeni käsiksi ja uhkasi katkoa meiltä molemmilta kaulat. Hän myös soitti pari puhelua ja uhoi miten hän kutsuu paikalle muitakin marokkolaisia ja estäisi meitä lähtemästä. Mies käski minut ja koirat autoon, joten minä aloitin matkani lentokentälle yksin samalla kun mies jäi tilaamaan itselleen uutta taksia ja selvittelemään välejä meidän marokkolaisen vuokranantajan kanssa.

Taksissa istuin koirien kanssa valtavassa shokissa kädet täristen juuri hetki sitten kokemani hyökkäyksen takia. Yritin laittaa miehelleni viestiä, mutta hän ei vastannut. Kävin pääni sisällä läpi kaikki pahimmat painajaiset siitä, miten ne marokkolaiset ovat nyt kolkanneet mieheni ja me ei päästäkään lentämään. Lopulta soitin miehelleni ja hän vastasi puhelimeen onneksi hengissä samalla kun taustalla kuuluu useamman marokkolaisen huuto. He olivat lukinneet mieheni asuntoon ja uhkasivat ettei hän pääse lähtemään ennen kuin maksaa heille helmikuun vuokran. Mieheni oli suostunut ja hoitanut maksun samalla hetkellä, kun taksi kurvasi pihaan, joten hän juoksi laukkuineen autoon. Kun taksi ajoi pois asunnolta, oli vuokranantajamme vielä juossut taksin perässä ikkunoita paukuttaen. 

Melkoinen kokemus tämä ja tiivistänee hyvin meidän matkan Espanjassa. Kaikki meni pieleen ja monet meidän sattumukset on kyllä sellaisia, ettei niitä tapahdu edes elokuvissa!

Onneksi päästiin siis kaikki ehjin nahoin kentälle, mutta tämän aamuisen episodin ja lentokenttävirkailijoiden sekoilun takia meinattiin myöhästyä koneesta. Juostiin lähtöportille viimeisen kuulutuksen saattelemana ja oltiin viimeiset ketkä nousivat koneeseen. Tiukille siis meni. 

Viimeiset päivät Espanjassa koitin ottaa vähän myös lomailun kannalta. Keväinen Aurinkorannikko on kaunis, sillä mantelipuut alkavat kukkia ja luonto kukoistaa. Me käytiinkin ihailemassa näitä mantelipuita ja olihan ne kauniita! Kuin kirsikankukat Suomen keväässä. Niitä saa toki vielä hetken aikaa odotella, mutta se ei haittaa. On niin huojentavaa olla takaisin Suomessa ja asiat toimii, ettei mikään pilaa nyt tätä helpotuksen tunnetta.

Sain heti kolmantena päivänä Suomessa ollessa työpaikankin, joten varmistui sekin että jäämme nyt Helsinkiin. Tästä varsinkin olen tosi innoissani! Tampereelle en olisi halunnutkaan, koska koko elämäni siellä asuneena se alkaa olla jo niin nähty. Turku olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto, mutta sieltä ei tahtonut lyötyä sellaisia töitä, mitä etsin. Helsinki on nyt kiva uusi seikkailu ja tarpeeksi iso kaupunki, jotta en toivottavasti ihan heti täällä tylsisty. Maailma saattaa vielä joskus kutsua, mutta nyt on ihan kiva rauhoittua tänne Suomeen.

Jännä muuten miten paljon alkaakin arvostaa sellaisia itsestäänselviä asioita Suomesta, mitä ei aikaisemmin tajunnut edes arvostaa, mutta mitä nyt ulkomailla asumisen jälkeen pitää todella korkeasti arvossaan. Minusta on ihan luksusta esimerkiksi juoda puhdasta hanavettä. Ei tarvitse enää elää sitä pulloshowta tai läträtä vesifilttereillä. Tai sitä, että lemmikkien kanssa vuokra-asunnon etsiminen on niin helppoa. Ihan herkistyn, kun vertaan miten helppoa elämä täällä on.