tiistai 22. helmikuuta 2022

Motivation Monday ja kuulumiset Espanjasta




Terveisiä aurinkoisesta Espanjasta!

Kohta on kulunut kaksi viikkoa siitä, kun tein yhden elämäni rohkeimmista mooveista ja lentokone laskeutui Malagaan. Mukana oli vain neljä laukkua ja koirat. Ihmettelin siinä kasseja lentokentällä katsellessa, että tässä on nyt tällä hetkellä koko minun omaisuus ja elämä. Moni voisi ajatella, että kahelia. Minä taas tunsin sisälläni kuplivan jännityksen. Jotain uutta ja jännittävää odottelisi nurkan takana.

Uusi vaihe elämässä oli alkanut.




Olen Instagramissa saanut paljon kyselyitä, miten oikein mahdollistin tällaisen muutoksen. Samalla on ihmetelty rohkeutta hypätä tuntemattomaan.

Tietyllä tavalla tällaisessa muutoksessa toki saa ja pitää olla vähän rohkea. Ulkomaille muutto on mahdollista ihan kenelle tahansa, jos sitä oikeasti haluaa. Ensin on annettava itselle lupa unelmoida. Mielellään isosti ja ennakkoluulottomasti. Kun ei aseta omille unelmille, tavoitteille ja tulevaisuuden suunnitelmille rajoja, on myös helpompi lähteä tutkimaan omaa sisintä ja sitä, mitä oikeasti elämältä haluaa.

Mulle silmiä avaava hetki oli muutama vuosi sitten, kun luin kirjan Toimistosta travelleriksi. Olin jo jonkin aikaa kipuillut ajatuksesta, että aika on rajallista enkä oikeastaan nautin työnteon tuomasta kahlitsevasta elämäntyylistä. Elän hetkessä ja pidän seikkailuista. Siinä vaiheessa, kun elämästä tulee liian rutiininomaista, tylsistyn. Tuo kirja avasi silmät. Onko pakko omistaa niin paljon materiaa? Onko pakko olla sidottuna kiinteään työaikaa? Voisiko omaisuuden pakata laukkuun ja matkustaa minne mieli tekee? Onko oravanpyörästä mahdollista irtautua?

Kirjan lukeminen jätti ajatuksiin siemenen, joka alkoi itää. Siitä se innostus sitten lähti ja samalla kirjoittelin omaa unelmakarttaa, mihin leikkelin kuvia palmuista ja valkoisesta hiekkarannasta. Sinun unelmasi voivat olla erilaiset. Ei jokaisen tarvitse tavoitella palmuja ja hiekkarantaa. Tärkeintä on, että on itse onnellinen,




Olen huomannut, että ihmisiä kiinnostaa muuttotarinani. Samalla on ollut hassua huomata, että niin moni kadehtii sitä, että repäisin, otin ja lähdin. Mietitään miten mahdollistin tämän ja miten rohkenin tehdän tämän. Toki se vaatii suunnitelmallisuutta, säästämistä ja sitä rohkeutta hypätä tuntemattomaan. Vähän niin kuin yrittäjyydenkin ensimetrit, tulevaisuus on epävarma eikä omaa polkua välttämättä näe kirkkaana mailien päähän. Oma polkuni on kiemurainen kuin vuoristotie, mutta olen vahva ja uskon positiivisen kautta saavuttavani unelmani. Olen jo nyt äärimmäisen onnellinen. Samalla haluan kuitenkin kaikille kadehtijoille sanoa, että ei se elämä ruusuilla tanssimista täälläkään ole. Kerron näistä haasteista vähän myöhemmin. Ja jokainen on täysin oman onnensa seppä. Jos et nauti elämästäsi sellaisena kuin se on nyt, tee sille jotain!

Minä nautin. Auringonvalo ja lämpö on tehnyt ihmeitä jo parissa viikossa. Herään aamuisin virkeänä. Olen iloisempi kuin aikoihin. Samalla nautin myös Espanjan ilmaston tuomista mahdollisuuksista. Arkeen on tullut huomattavasti lisää liikuntaa ja seikkailuita. Tuossa juuri eilen otimme takeaway pitsan ja kiipesimme vuorelle. Ihastelimme sieltä auringonlaskua samalla pepperonipitsaa syöden. Ei olisi tällainen mahdollista entisessä elämässä Suomessa. Tai toisena aamuna tepsuteltiin koirien kanssa aamulenkkiä rannalla paljaat varpaat hiekkaan upoten. Tuuli heilutteli hiuksia ja eihän siinä voinut kuin hymyillä leveästi. 

Olen onnellinen ja uskallan näyttää sen!

Tämä on minun polkuni ja vihdoin koen, että sisin on saavuttanut rauhan.




Kaikki ei ole kuitenkaan unelmaa täälläkään. Vaikka alku on mennyt varsin mutkattomasti, niin myös haasteita on mahtunut matkalle.

Ensimmäiset vaikeudet koettiin jo Suomessa. Asunnon saaminen oli ihan mahdotonta. Taisin tästä jo edellisessä postauksessa kertoa, mutta milloin kyseessä ei ollut huijari niin sitten vuokranantaja ei hyväksynyt koiria. Tai vuokranantaja vaati vähintään 12 kuukauden tulojen todistamista Espanjasta. Lopulta saatiin asunto, mutta sen vuokra oli aivan järkyttävä. Pakko mikä pakko. Joku paikka oli oltava mihin tulla, koska hotellissakaan pitkänajan majoittuminen ei olisi ilmaista. 

Asunnolle päästyä todettiin heti, että siinä kyllä omistaja kääri rahat ei mistään. Sisustus oli puutteellinen ja toteutettu niin halvoilla materiaaleilla kuin kaupasta suinkin sattuu löytymään. Sohva oli rikki ja se oli yritetty peitellä lakanarievulla. Heitettiin se pihalle ja sovittiin, että vuokranantaja ostaa uuden sohvan. Hän oli budjetista kuitenkin erittäin nihkeä ja riskinä olisi ollut joku second hand katusohva, joten päätettiin sittenkin ostaa sohva ihan itse. Samalla jouduttiin ostamaan uutta levempää patjaa parisänkyyn (täällä standardi koko 140cm ei riittäisi meille alkuunkaan), minulle meikkipöytää, kaappia kylpyhuoneeseen ja muutenkin hyllytilaa, sillä espanjalaisissa asunnoissa ei näytä olevan mitään säilytystilaa missään. Joten ei mennyt asunnon kanssa ihan putkeen, mutta kyllä tästä hyvä tulee, kunhan ensin kaikki tilatut huonekalut tulee. Kulujahan tästä kuitenkin tuli, mitä ei oltu osattu budjetoida ollenkaan.




Toiseksi Espanjassa kaikki kestää ja kaikki on tehty niin vaikeaksi. Olen ravannut viranomaisissa, täyttänyt käsin kaavakkeita (jep, täällä ei taida sähköisesti toimia mikään), juossut pankkiin maksamaan viranomaiskuluja kun niitäkään ei voi paikanpäällä hoitaa ja mitähän vielä. Tuntuu, että alku on ollut vain yhtä juoksemista. Toki onhan tämä ymmärrettävää. Toiseen maahan muutto vaatii vähän selvittelyä.

Itselle tuli myös aivan yllätyksenä, etten ole oikeutettu mihinkään Suomen sosiaaliturvaan. Joten täysin omilla säästöillä nyt mennään. Siksipä on tässä mennyt paljon aikaa myös töiden hakuun ja haastatteluihin. Stressi tietysti näin aluksi on ollut aika kova, koska on niin paljon hoidettavaa, muistettavaa ja selviteltävää. Mutta toivottavasti, kunhan tässä kaikesta byrokratiasta selvitään niin aurinko paistaa kirkkaampana kuin koskaan ja pääsen kunnolla nauttimaan rennosta espanjalaisesta elämäntyylistä.




Olisi kiinnostava kuulla, millaisia unelmia/tavoitteita/tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on. Vai oletko kenties on saavuttanut sellaiset?

Kerrohan toki myös, jos sinulla on kokemusta ulkomaille muutosta! Samanhenkiset tarinat kiinnostaa aina 😘

Puss och kram, ensi kertaan!