Vuokralla asumisen painajainen
Aurinkorannikko on suomalaistenkin keskuudessa yksi suosituimpia paikkoja muuttaa talveksi pakoon Suomen talvea. Suomalaiset eivät ole ainoita, jotka ovat löytäneet Espanjassa asumisen positiiviset puolet, joten Aurinkorannikko onkin melkoinen kulttuurien sulatusuuni niin hyvässä kuin pahassakin. Alueella asuu yli miljoona ihmistä ja kesäisin määrä turistien myötä tuplaantuu. Sanomattakin selvää, että kulttuurien sekoittuessa ongelmia syntyy ja kun puhutaan vielä vahvasti turismialueesta, niin kaikenlaista yllätystä mahtuu joukkoon.
Tämä kirjoitus olkoon varoitus ja opetus kaikille, jotka ovat muuttamassa Aurinkorannikolle. Olisin itsekin ollut kovin kiitollinen vinkeistä ja realistisista kokemuksista asunnon vuokrauksen suhteen. Jostain syystä täällä asuvilla tuntuu olevan kirjoittamaton sääntö, että mistään negatiivisesta ei saa julkisesti lausua mielipidettä tai saa välittömän viharyöpyn niskoilleen. En ymmärrä miksi asenne täällä on tällainen. Olen itsekin lukenut joitakin kokemuksia somesta ja joka I-K-I-N-E-N kerta kyseisen kommentin (negatiivinen vaikkakin rehellinen) kirjoittajan on käsketty lentää takaisin Suomeen, jos olo Espanjassa ei maistu tai kyseenalaistettu ylipäänsä miksi hän asuu täällä. Kyse ei nyt kuitenkaan ole siitä, vaan siitä että tietoa jaettaisiin avoimesti ja näin moni varmasti välttyisi näiltä samoilta virheiltä. Meidän kohdalla asumisratkaisut ovat olleet aivan pahinta painajaista ihan ensimmäisestä päivästä lähtien ja homma ei ole tässä yli puolen vuoden aikana muuttunut piiruakaan paremmaksi.
Joten ottakaapa hyvä lukuasento niin tässä tulee ihan täyslaidallinen yhtään kaunistelematta tai liioittelematta.
Mistä löytää asunto
Paras sivusto asunnon metsästämiseen Espanjassa on Idealista.com sekä facebook ryhmät. Facebookissa löytyy useita suomenkielisiä "asunnot Aurinkorannikolla" ryhmiä sekä englanninkielisiä ryhmiä. Ylivoimaisesti suosituin on kuitenkin käyttää Idealistaa. Idealistan ongelmana on se, ettei sivustolle lataaminen vaadi verifiointia, jolloin kuka tahansa voi netistä ladata upeat kuvat asunnosta ja laittaa ilmoituksen ulos. Kun me vielä Suomessa asuessa kontaktoitiin asuntoilmoituksia, osoittautui lähes 50% ilmoituksen jättäneistä huijareiksi. Asuntoa ei todennäköisesti siis ollut olemassakaan ja yhteydenpito loppui kuin seinää siinä vaiheessa kun kyselit lisätietoa tai kuvia asunnosta. Monta kertaa meiltä pyydettiin kuvaa passista tai pyydettiin maksamaan varausmaksu ennen kuin koko asuntoa oltiin fyysisesti edes nähty. Moni menee tähän halpaan ja maksaa pahimmillaan jopa 1000 euroa sisään myyjän kadotessa tuhkatuuleen. Ilmoitus poistuu Idealistasta nopeasti ja rahat meni. Onneksi me ei tähän sentään haksahdettu.
Espanjassa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että vuokra-asunnon varauksessa ostaja joutuu maksamaan 1 kuukauden vuokraa vastaavan summan takuita välittäjälle eli agentille. Harvoin pääsekään suoraan omistajan kanssa juttusille, sillä vuokrausagentit nappaavat asunnot itselleen ja välittävät näitä takuuta vastaan. Meidän ensimmäisen asunnon vuokra Espanjassa oli 1000€ ja tuon verran me myös agentille maksettiin palkkiota käytännössä siis siitä, että hän kävin yhden kerran 15min näyttämässä meille asuntoa ja tarjosi meille englannin kielisen vuokrasopimuksen allekirjoitettavaksi. Kallis hinta siis, mutta aika vähän asuntoja menee suoraan omistajien kautta ja siksi tuo kulu tulee usein maksettavaksi. Toinen asunto me onneksi saatiin suoraan omistajalta ja vältyttiin tältä välittäjämaksulta, mutta suoraan omistajan kanssa asioiminen toi myös omat ongelmansa.
Asuntojen kunto Espanjassa
Vuokra-asunnot Espanjassa vuokrataan pääsääntöisesti aina kalustettuna. Tässä on tietysti etunsa, jos Espanjassa asumista haluaa kokeilla lyhytaikaisesti ilman, että omia romppeita lähtee muuttamaan Suomesta Espanjaan. Pitkäaikaisasumisessa kalusteet saattaa kuitenkin muodostua ihan omaksi ongelmaksi, sillä yleisesti espanjalaisten asuntojen kalusteet on vanhoja ja vähän "mummon mökki" tyylisiä. He suosivat paljon tummaa puuta ja värejä, joka ei meidän skandinaaviseen makuun uppoakaan niin helposti. Asuntojen kalusteita on myös hankala varastoida muualle, koska varastointi maksaa ja kuljettaminen on hankalaa. Usein vuokrasopimuksen tehdään 6kk tai vuodeksi kerrallaan ja kesäksi asunnot laitetaan kuukausi vuokralle (paremman hinnan takia), jolloin pitkäaikaisasukit joutuvat muuttamaan muualle tai maksamaan kesäkuukausilta tupla hinnan. Siksi ymmärrätte varmaan, ettei huonekaluja kannatakaan näin lyhyen ajan takia lähteä muuttamaan varastoihin ja pian takaisin.
Meidän ensimmäisessä asunnossa kalusteet oli aivan hirveät. Epäiltiin, että ne on suurimmaksi osaksi basuralta (eli kadunvarsi roskiksista ja kaatopaikalta) haettuja, koska lamput oli ruosteessa ja huonekalut rikki ja likaisia. Sängyissä ei ollut joustinpatjoja vaan pelkkä sängyn runko, joten patjalla maatessa tunti metalliset jouset suoraan selkää vasten. Patja oli myös niin törkyinen ettei siihen todellakaan tehnyt mieli kellahtaa. Kaikki oli tehty halvimmalla mahdollisella tavalla ja suurin osa kalusteista oli jollain tavalla rikki. Tuolin selkämykset esimerkiksi oli teipattu kiinni ja jalkalampun yksi tukipilareista oli irti, joten lamppuun ei voinut koskea tai se kaatui ja saattoi olla paloturvallisuusriski. Keittiönkoneet oli nekin todella huonoa laatua. Kodinkoneet oli jääkaappia lukuunottamatta vähintään 15 vuotta vanhoja ja hyvä että edes toimivat. Ja tästä kaikesta me maksettiin siis 1000 euron vuokraa kuukaudessa, joka oli paikallisella mittapuulla vielä edullinen kahden makuuhuoneen asunnosta.
Me päädyttiin tekemään niin, että kannettiin vuokranantajan romut toiseen makuuhuoneista eikä käytännössä siis käytetty tätä huonetta ollenkaan. Me muutettiin Suomesta joitakin meille tärkeitä huonekaluja kuten sähköpiano, ruokailuryhmä ja loput huonekalut sitten ostettiin täältä. Näin saatiin kodista edes jossain määrin viihtyisä ja meidän näköinen. Pettymys oli tietenkin suuri, kun päästiin paikan päälle ja nähtiin asunto livenä. Koska Aurinkorannikolle on tulossa enemmän ihmisiä kuin vuokra-asuntoja on tarjolla, vuokranantajat voivat pyytää tähtitieteellisiä summia asunnoista ja koronan jälkeen (etätöiden yleistyttyä) täällä on ihan totaalinen asuntokriisi. Hinnat on jopa kalliimmat kuin Suomessa, koska tänne on tulijoita ja paljon ihmisiä tekee töitä omiin kotimaihinsa etänä hyvällä palkalla ja pystyvät näin ollen maksamaan korkeita vuokria. Paikallisilla palkoilla ei juuri ole toivoa maksaa näitä vuokria ja siksi monet asuvat kimppa-asunnoissa tai perheet ahtautuvat pieniin koteihin.
Asuntojen kunnosta vielä mainittava, että kannattaa aina käydä ITSE katsomassa asuntoa etukäteen. Espanjassa asuntoja ei eristetä tai rakenneta laadukkaista materiaaleista, joten niissä on monenlaisia ongelmia. Kosteus- ja homeongelmat on yksi yleisempiä haasteita. Vaikka talvi on täällä lyhyt, kylmä ja kostea ilma puskee ovien ja ikkunoiden raoista sisään. Meillä homehtui olohuoneen matto viime talvena, koska asunto oli niin kostea. Pyyhkeetkään eivät kuivuneet sisätiloissa kosteuden takia. Olenkin kuullut, että monissa asunnoissa kasvaa hometta seinillä ja vuokranantaja ratkaisee ongelma maalaamalla seinät homeen päältä... Sehän ei sitä hometta poista. Myös calima eli hiekkamyrsky on ongelma, sillä hiekkaa kerääntyy ilmastointilaitteisiin ja pääsee sitä kautta huoneilmaan. Meillä oli kevään pahan caliman jäljeltä kaikki huonekalut täynnä punertavaa hienojakoista hiekkapölyä ja sitähän tuli tietysti myös hengiteltyä itse, kun ilmastointilaitetta piti päällä. Talvisin asunnot ovat sisältä myös älyttömän kylmiä eikä asiaan auta se, että lattiat on usein marmoria tai kivilaattaa.
Huijausta aivan kaikkialla ja lemmikinomistajat hereillä
Vaikka kuinka yrittäisin löytää jotain hyvää sanottavaa asuntojen vuokrauksesta Espanjassa, niin meidän kokemusten jälkeen en yksinkertaisesti pysty siihen. Koirien kanssa on täältä todella todella todella vaikea löytää asuntoa! Se on ihan yleisesti tiedossa oleva fakta. Harmi vain, ettei me sitä Suomessa tiedetty vielä, kun kukaan ei oikein tahdo puhua tästä ääneen tai vähättelee ongelman todellisuutta. Pienet lemmikit on vielä usein neuvoteltavissa, mutta isojen koirien kanssa aivan sulaa hulluutta. Moni saattaa ihmetellä miksi suostuimme ottamaan tuon 1000 euron asunnon, jos asunnon kunto oli mitä oli. Syy oli yksinkertaisesti koirat.
Meillä kun on kaksi isoa koiraa ja ne ovat vielä mustia, niin siinähän olikin jo ongelmaa kerrakseen. Espanjassa mustista koirista ei jonkun ihmeen taikauskon takia pidetä, koska mustien eläinten uskotaan tuovan pahaa onnea. Isoja koiria myös pelätään ja täällä harvemmin koiria koulutetaan, joten vuokranantajalla on jo lähtökohtainen oletus, että lemmikkisi ovat huonokäytöksisiä. Meidän koirat ovat maailman rauhallisimpia, eivät hauku ja käyttäytyvät todella hyvin, mutta mitkään neuvottelut tai edes videot eivät auttaneet meitä saamaan asuntoa. Etsimme ensimmäistä kotia yli kuukauden ajan ja tuo 1000 euron kämppä oli ainoa, mikä me saatiin. Nyt tämä toisen asunnon kohdalla etsimme kotia 6 kuukauden ajan, kunnes lopulta tärppäsi kun jätimme yksinkertaisesti mainitsematta, että meillä on koiria. Täällä on todellakin siis yleistä joko valehdella ettei ole lemmikkejä tai jättää kertomatta, jos vuokranantaja ei hoksaa kysyä. Tällä tavalla huijaamalla jotakuta joskus onnistaa, mutta tästäkin syntyy kismaa vuokranantajan ja vuokralaisenvälille.
Takuuvuokrien kanssa on myös aivan villilänsi. Espanjan lain mukaan takuuvuokraa saisi pyytää vain yhden kuukauden vuokran verran. Meiltä pyydettiin kolme ja se oli pakko maksaa tai sopimusta ei olisi syntynyt. Mekin oltiin koirien takia pakkoraossa ja ei ollut varaa kieltäytyä, joten 3000e puhtaana käteen kiitos. Lain mukaan vakuus pitäisi tallettaa erilliselle tilille kaupungintalolle, mutta harva sitä tekee koska ei maksa myöskään veroja vuokratuotosta. Toiseksi talletetun vakuuden takaisinmaksua saisi valtiolta odotella vuoden verran pois muuton jälkeen, joten tämä on toinen syy miksi tätä ei tehdä.
Meillä kävi niin, että omistaja pidätti 1200€ takuusta sillä verukkeella, että olemme hajottaneet paikkoja tai emme ole siivonneet asuntoa kunnolla. Kaikki tämä on valhetta ja onneksi kuvasimme asunnon ennen kuin muutimme itse sisään. Neuvotteluyhteyttä omistajan kanssa ei ole, joten asia on nyt lakimiesten hoidettavana ja saa nähdä saadaanko rahoja ikinä takaisin. Aurinkorannikolla onkin yleistä, että viimeisen kuukauden vuokraa ei makseta vaan omistaja pitää takuunsa ja näin vuokralainen saa pidettyä oikeudestaan olla menettämättä rahoja. Olen kuullut paljon tarinoita, ettei vakuuksia palauteta, jos hyvässä uskossa onkin maksanut rehellisesti vuokransa pois muuttoon asti. Me tiedettiin, että tästä tulee soppa ja koska meillä oli sisässä kolmen kuukauden summaa vastaava takuu, emme voineet vain jättää maksamatta, koska omistaja olisi tällöin voinut häätää meidät asunnosta tai asia olisi voinut oikeudessa kostautua meidän vahingoksi. Nyt kun olemme tehneet itse kaiken oikein ja meillä on todisteet suurimmasta osasta omistajan syytöksistä, toivon todella että asia hoituu lakimiesten kautta. Toki ylimääräistä stressiä, ajanhukkaa ja rahaa tähänkin säätämiseen totta kai kuluu.
Normaalia on myös se, että sähkö-, vesi- ja internet laskut peritään vuokralaiselta, mutta ne ovat omistajan nimissä. Kannattaakin aina pyytää kuva laskusta ennen kuin rahaa lähtee omistajan vaatimuksesta maksamaan. Tämäkin on nimittäin normaalia, että summat keksitään hatusta ja veloitetaankin vähän liikaa, jos hölmö ulkomaalainen ei tajua kysyä laskuista kopiota tai vähintäänkin kuvaa. Tarkkana saa siis olla ihan kaiken kanssa.
Meillä kävi myös niin, että asunnossa ollut 15 vuotta vanha pesukone oli jo muutenkin tiensä päässä ja oven kahva oli hutera jo silloin kun muutimme asuntoon. Onneksi mieheni kuvasi tämänkin videolle ja meillä oli tästä todiste. Kahva hajosikin parin kuukauden päästä ja omistaja yritti laittaa tätä meidän syyksi. Koska meillä oli videotodiste asiasta, hän joutui lopulta tyytymään itse maksamaan vahingon. Hän ei kuitenkaan suostunut maksamaan uutta 300€ pesukonetta vaan korjautti mieluummin kahvan 100 eurolla tähän jo lähes tiensä päähän tulleeseen koneeseen. Mieheni käyttikin kahvaa hyvin varovasti korjauksen jälkeen ja kone toimi, vaikka kahva oli edelleen hutera. Pois muuton jälkeen omistaja oli itse rikkonut kahvan ja syytti tästä meitä. Hän oli vakuusrahoilla käynyt ostamassa uuden koneen, vaikka ei tähän ollut suostunut aikaisemmin kahvan rikkoutuessa (kun hän oli asiassa maksuvelvollinen). Tässäkin taas nähtiin se, miten täällä huijataan ja mennään sieltä mistä aita on matalin jos joutuu itse maksamaan. Heti kun pääsi meidän rahoihin käsiksi, niin ostikin uuden koneen sen sijaan että olisi korjannut kahvan. Onneksi meillä on whatsapp keskustelut ja videotodisteet siitä, että kahva oli ongelma jo aikaisemmin ja kone toimi kun me vielä asunnossa asuttiin.
Asuinalueen merkitys korostuu
Aurinkorannikko on alueena iso, mutta eniten suomalaisia on Fuengirolan alueella. Tämä on tietysti kätevää, sillä täällä on iso osa suomenkielisistä työpaikoista, suomalaiset kaupat, koulut ja muut palvelut löytyy myös. Los Pacosissa on myös iso suomalaiskeskittymä, jossa paljon taloja ja asuntoja on rakennettu suomalaisten toimesta eli rakennukset ovat hieman enemmän skandi tyylisiä ja laadukkaampia kuin espanjalaisten perinteiset rakennukset. Aurinkorannikolta löytyy kuitenkin paljon muitakin alueita kuin Fuengirola, joka ei minusta lähtökohtaisesti edes ole mikään kivoin alue asua. Malagassa vuokrat on selvästi edullisempia, mutta alue on hyvin espanjalainen ja siksi asunnot on myös huonommassa kunnossa ja kaduilla liikkuu paljon huumeita sekä rikollisuus vahvasti läsnä. Marbellassa luokkaerot korostuvat ja myös siellä on paljon rikollisuutta ja huumeita. Fuengirolan ja Marbellan välissä on paljon pienempiä asuinalueita, kuten La Cala joka on oma suosikkini, mutta siellä asuminen vaatii auton.
Espanjassa on paljon hylättyjä taloja, jotka eivät ikinä valmistuneet joko lamasta tai rakennuslupien puutteesta johtuen. Nämä hylätyt talot naapurustossa keräävät usein myös hämäräveikkoja ja ovat muutenkin vähän turvattomia ilta-aikaan. Oman kodin miettimistä niiden läheisyydestä kannattaakin vakavasti harkita. Jos asuu myös vähän kauempana rantaviivasta ja campo on lähellä kotiasi, villisiat voivatkin olla ongelma. Ne käyvät usein ilta-aikaan isoina laumoina tonkimassa roskia ja saattavat hyökätä, mikäli pienet poikaset ovat mukana.
Oma vahva vinkkini on, että älä ainakaan osta asuntoa Espanjasta ennen kuin olet siellä käynyt ja kokeillut asua. Mielesi maasta nimittäin saattaa muuttua ja on hyvä nähdä kulttuuria sekä asuinalueita ennen kuin sitoutuu taloudellisesti isoon sijoitukseen.
Monista haasteista ja puutteista huolimatta moni täällä viihtyy. Auringon eteen on valmis tekemään yllättävän isoja uhrauksia. Tietysti jos rahaa löytyy, niin Espanjastakin saa mitä hienoimpia lukaaleita, mutta näin tavallisena tallaajana kerroinkin omia kokemuksiani.
Mitä ajatuksia heräsi?