perjantai 20. syyskuuta 2019

Ensimmäinen Zoner kasvohoito kokeiluni

* hoito toteutettu yhteistyössä Toporiina Oy kanssa


Aurinkoista perjantaita!

Tänään puhutaan vähän kasvohoidosta, tarkemmin Zoner kasvohoidosta jota pääsin eilen Tampereella testaamaan. En muista olenko käynyt kuin kerran elämässäni kasvohoidossa, joten minulla ei varsinaisesti ollut ennakko-odotuksia hoidosta. Olin hiukan etukäteen netistä lukenut kyseisestä hoidosta, mutta muuten hoitomuoto oli mulle täysin tuntematon juttu.

Zoner kasvohoito on kolmivaiheinen anti-age vaikutteinen hoitokokonaisuus. Tosin hoidon vaiheita voi ottaa myös yksittäisinä hoitoina, mutta hoito kuitenkin suositellaan käymään kokonaisuudessaan jotta vaikutukset olisivat kokonaisvaltaiset. Zoner hoidon tulokset näkyvät välittömästi jokaisen hoitokerran jälkeen, minkä takia se onkin erittäin suosittu julkkisten keskuudessa. Hoidolla on siis kasvoja liftaava vaikutus eli se tasoittaa tehokkaasti juonteita ja ikääntymisen merkkejä. Hoidon voi kasvojen lisäksi tehdä kaulalle ja vaikka koko vartalolle.




Kuvassa näkyy Zoner laite, jolla hoito tehdään. Laitteessa on kiinni kolme eri anturia, joita käytetään kutakin kerran hoidon aikana. Laite on pieni, kuten kuvasta näkyy. Olin jotenkin kuvitellut että minut työnnetään johonkin valtavaan koneeseen tai kapseliin, jonka sisällä hoito tapahtuu, mutta ilokseni sainkin maata rennosti hoitopöydällä pienen koneen huristessa pöydällä. Ääni oli niin rauhoittava ja hoito kerrassaan rentouttava, että nukahtaminen hoidon aikana kävi lähellä. Todella ihana siis arjen keskellä ottaa pieni hetki omalle hyvinvoinnille ja rentoutumiselle. Itse hoito koostuu siis kolmesta vaiheesta:
1. Radiolift = kasvojen ilmeen kohotus
2. Infrapuna biostimulaatio = solujen aktivointi
3. Mesoporaatio = nelaton tehoampullin imeyttäminen.

Infrapuna- sekä mesoporaatio hoitoja voi ottaa useammankin kerran viikossa, mutta radiolift vaihetta ei suositella kuin kerran 10 päivän välein. Jos zoner hoidon käy kokonaisuutena niin suositellaan noin 4-6 hoitokerran sarjakäyntiä 10 päivän välein. Sarjahoidon jälkeen hoitoa voidaan tehdä ylläpitävästi kerran kuukaudessa tai pitää pidempi tauko jos niin haluaa. Maksimaalisen tuloksen saavuttamiseksi suositellaan kuitenkin Sarjahoitona toteutettavaa intensiivistä jaksoa.




Hoito alkoi perusteellisella kasvojen puhdistuksella. Puhdistuksen jälkeen kasvoille levitettiin välittäjävoidetta, joka suojaa kasvoja kuumuudelta. Radiolift vaiheessa käytettävä anturi nimittäin lämpenee ja voide suojaa kasvoja liialta lämmöltä. Anturia pyöriteltiin pitkin kasvoja ja lämmön tunne iholla oli varsin ihana. Hoitomuodolla on tieteellisesti todistettu täyttävä ja liftaava vaikutus. Vaikutus kohdistuu kollageenisäikeisiin ja saa ne supistumaan sekä tuottamaan uutta kollageeniä. Vaikutus näkyy jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen madaltuneina juonteina ja voi kestää parhaimmillaan 4-6 kuukautta joka on oikeasti aika pitkä aika.

Infrapuna stimulaatiossa on tarkoitus saada pintaverenkierto kiihtymään ja tätä kautta parantaa kudosten hapenottokykyä. Kun kudokseen aineenvaihdunta paranee, se alkaa myös aktiivisesti parantaa solujen rakennetta ja nopeuttaa niiden uusiutumista. Hoito parantaakin ihon sävyä, madaltaa juonteita ja parantaa solujen aineenvaihduntaa. Infrapuna hoito ei tuntunut iholla oikeastaan miltään. Anturia liikutettiin iholla pitkittäisin vedoin kasvojen keskeltä kohti ulkoreunaa.




Viimeisessä vaiheessa eli mesoporaatiossa anturin päähän kiinnitettiin ampulli, josta tihkuu seerumia anturin kautta iholle. Anturin päässä oli pyöreitä metallikuulia, jotka iholla tuntuivat jännän hierovilta. Tunne ei ollut lainkaan epämiellyttävä vaan oikein rentouttava. Metallikuulien liike muodostaa iholle elektroporaatiokanavia, joiden ansiosta seerumi ja sen vaikuttavat tehoaineet pääsevät imeytymään syvemmälle ihon kerroksiin. Imeytyminen on tällä keinolla itse asiassa jopa 100 kertaa parempi kuin tavallisella menetelmällä eli kyseessä on varsin tehokas tapa saada aktiiviaineet sinne minne ne halutaan saada vaikuttamaan.



Hoito oli erittäin miellyttävä kokemus ja hoidon jälkeen kasvojen iho olikin aivan erityisen heleä ja kuulas. Lisäksi se tuntui täyteläiseltä ja kosteutetulta. Otsallani selkeästi näkyvät juonteetkin olivat ehkä hiukan tasoittuneet. Suurin vaikutus minkä kuitenkin huomasin oli heleys ja terveen hyvinvoivan näköinen iho. Iho saattaa hetken aikaa hoidon jälkeen punoittaa, mutta se laskee nopeasti. Hoito on täysin kivuton joten kannattaa uskaltautua kokeilemaan. Zoner hoitoja on saatavilla kauneushoitoloissa kautta Suomen, joten kannattaa tarkastaa mistä kyseinen zoner laite löytyy. Yhden hoitokerran hinta pyörii noin 150 euron kieppeillä. Hoidossa käytettiin Biodroga MD sarjan tuotteita. Sain itsekin merkin tuotteita testiin ja kirjoittelen niistä teille tänne blogiin myöhemmin.

Käytkö sinä säännöllisesti kasvohoidossa? 
keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Vallaton verkkokauppa tuttavuus ja Boho meikit

* tuottee saatu Vallaton.fi



Ah, olen jo pitkään halunnut testata Bohon meikkejä ja sain nyt mahtavan tilaisuuden päästä kokeilemaan merkin tuotteita yhteistyössä Vallaton verkkokaupan kanssa. Ensinnäkin pakko sanoa pari sanaa tästä Vallaton verkkokaupasta. Vallaton.fi myy siis laadukkaita kauneus ja muotituotteita. He tukevat samalla myös kotimaisten koru- ja kosmetiikkavalmistajien myyntiä. Valikoima olikin hurjan laaja ja myynnissä on monia kiinnostavia tuotemerkkejä sekä useita luonnonkosmetiikkabrändejä. Meikkiostosten lomassa voi myös samalla kätevästi shoppailla kokonaisuuteen sopivat asusteen laajasta koru- ja laukkumallistosta. Toimitus oli viimoisen päälle nopea, mikä tällaista super malttamatonta ostostelijaa aina ilahduttaa kovasti.

Mutta nyt itse asiaan eli näihin Bohon meikkeihin. Boho Green make-up on Ranskasta lähtöisin oleva luonnonkosmetiikkamerkki. Brändi panostaa erityisesti kestävään kehitykseen sekä luonnonmukaisiin arvoihin. Tuotteissa käytetään luonnollisia ja laadukkaita raaka-aineita ja pakkaukset ovat kierrätettäviä. Boholle on myönnetty useita eri sertifikaatteja mm. luonnonmukaisuudesta eikä mitään heidän tuotteitaan luonnollisestikaan testata eläimillä. Itse ilahduin kovasti pakkauksia hypistellessä niiden persoonallisuudesta ja kekseliäisyydestä. Kuvassa näkyvät ripsiväri sekä huulipuna nimittäin oli pakattu pahvisiin pakkauksiin ja pyöreä puinen luomivärirasia on paitsi kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunis, niin myös uniikki. Kerron teille kohta miksi.




* Boho kosteuttava BB-voide ~ 16€

Bohon BB-voiteen pakkaus on niin nätti, että sitä voisi pitää ihan esillä kylpyhuoneen tasolla.  Yleensä BB-voiteet ovatkin hiukan kevyempiä kuin normaalit meikkivoiteet, mutta pakko sanoa että ihan näin kevyttä koostumusta en tältä voiteelta silti odottanut. Voide oli aivan ihanan kosteuttava mistä annan kyllä ison plussan. Iho jäi levityksen jälkeen todella elastikseksi ja kosteutetun tuntuiseksi. Pidin kovasti siis tämän ihotuntumasta. Peittävyys oli kuitenkin kovin kevyt. Mikäli iho on todella hyvässä kunnossa ja haluaa kuulaan sekä luonnollisen lopputuloksen niin tässä on BB-voide sinulle. Itselläni on kuitenkin poskissa edelleen pieniä näppyjä ja punoitusta keväisen aknen jäljiltä, joten jouduin näihin kohtiin lisäämään toista meikkivoidetta peittämään jäljet, mihin tämä BB-voide ei kyennyt. Itse kaipaan siis vähän peittävempää lopputulosta, mutta kevyestä meikkipohjasta pitävällä tämä on loistava tuote! Alla kuvassa meikkipohja, huulet ja silmät taiteiltui Bohon meikeillä.







Ripsivärien suhteen olen todella nirso, tästä olen maininnut monta kertaa ennenkin. Siksipä olen ripsivärien testaamisessa tosi tarkka, koska haluan saada lopputulokseksi todellakin pitkät, tuuheat ja kaarevat ripset. Minulla oli kovat odotukset tästä tuuheuttavasta Bohon ripsiväristä. Valitettavasti jouduin pettymään tämän tuotteen osalta. Ripsiväri ei nimittäin millään tahtonut tarttua ripsiini. Massa oli kyllä sopivan tahmeaa jo heti purkin avattuani ja harja ihanan pieni ja kapea myös pienten ripsien työstämiseen, mutta ei. Väri vain ei tahtonut tarttua ei sitten millään. Jouduin hinkkailemaan harjalla ripsiä useita kertoja ennen kuin sain lopputuloksesta joten kuten siedettävän. Enkä siltikään ollut kovin tyytyväinen tulokseen. Huomatkaa, että postauksen kuvissa minulla on yläripsissä ripsienpidennykset, joten näissä kuvissa mascaraa on levitetty vain alaripsiin. Joka tapauksessa minulla tämä ei toiminut, jollain muulla voi toimia hyvinkin paljon paremmin.







Tämä söpö huulipunapakkaus on valmistettu pahvista, joten se on hylsyn tyhjettyä täysin kierrätettävissä. Tykkään näistä Bohon pakkauksista ihan valtavasti, koska nämä ovat kaikesta yksinkertaisuudesta huolimatta todella tyylikkäitä. Katsokaa nyt vaikka tätä punaakin! Huulipuna on todella iloinen ylläri! Koostumus oli melko vahamaista ja puikko aika kuiva, joten se ei liukunut huulilla hirveän helposti. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä lopputuloksesta sain helpommin huolitellumman kun puikko ei liukunut alta pois ja väri ei vahingossa levinnyt huulten yli. Sävy oli intensiivinen eikä kuivattanut huulia. Koska koostumus oli moniin muihin huulipuniin verrattuna kuivahko, ei puna myöskään lähtenyt sulamaan huulilta kuten monet märemmät huulipunat tuppaavat ainakin minulla tekemään. Ja mikä parasta, tämä pysyi kuin tauti! Vaikka söin, join, puhuin ja pyyhin suutani niin puna pysyi leviämättä hienosti useita tunteja. Tietysti kovaa pyyhkimistä puna ei todellakaan kestä, mutta esimerkiksi syönnin jälkeen ei tarvinnut kuin kevyesti korjailla huulten sisäosia. Aivan loistava ja yksi lempi punistani ikinä ❤ Puna oli sävyssä 103 eli groiseille.






* Boho luomiväripaletti Earth Gipsy ~ 38€

Tämä paletti se vasta suurta rakkautta onkin! Siis en ole ikinä nähnyt näin kaunista ja erikoista luomiväripalettia!! En ikinä. Paletti on siis puinen kolmikerroksinen rasia, jonka kerrokset pysyvät kiinni pienillä magneeteilla. Paletin pystyy purkamaan osiin ja kokoamaan taas pieneksi torniksi. Minusta tämä oli ihan hirvittävän hauska, vaikka pakko sanoa että esimerkiksi matkapaletiksi tämä ei valitettavasti sovi, sillä magneetit eivät ole niin tukevat että ne jaksaisivat ravistelussa pitää pakan kasassa. Kotioloissa tämä on kuitenkin aivan ihana ja niin kaunis, että tätä kelpaa todellakin pitää esillä meikkipöydällä. Paletti on myös ekologinen, sillä puisen tyhjän pakkauksen voi aina kierrättää. Mutta polttamista tai pois heittämistä en kuitenkaan suosittele. Luomivärinappien tyhjettyä tilalle voi ostaa yksittäisiä irtonappeja ja täyttää paletin uudelleen. Näin paletti saa vielä pidemmän elinkaaren kuin muoviset poisheitettävät pakkaukset.




Näissä kuvissa näette swatchit kaikista väreistä. Pigmentti oli huikean hyvä ja koostumus kermaisen pehmeä. Karisemista ei juurikaan tapahdu ja kokonaisuutena paletti on ihan kympin arvoinen. Sävyt sopivat oikein hyvin yhteen keskenään ja vaikka ne näyttävätkin hyvin maltillisen maanläheisiltä, saa paletilla myös vähän räväkempää meikkiä ja tummuuttaa voi aina lisätä kerrostelemalla. Tein tällä malliksi yhden meikin, josta kuvat alla. Meikissä käytin paletin kolmea eri ruskean ja ruusukullan sävyjä. Alaripsien tyveen lisäsin myös paletin tummanpunaiselta näyttävää sävyä, joka olikin punaiseen taittava ruskea. Valitettavasti kuvaan asti ei välity niin tarkasti sävyt ja niiden upea hohto, mutta luonnossa nämä ovat varsin upeita! Tässä paletissa onkin täydellisiä syksyisiä sävyjä ja sopivia yhdistelmiä arkimeikkiin.





Mulla on teille ihanat lukijat myös alekoodi Vallaton.fi verkkokauppaan. Käykää ihastumassa ja tutustumassa heidän laajaan valikoimaansa. Ja mikäli aloit himoita Bohon meikkejä niin myös näitä löytyy valikoimasta paljon. Koodilla GLITTERIADDIKTI10 saat 30.9.2019 saakka -10% ostoskorin loppusummasta.


Oletko testannut Bohon meikkejä?
tiistai 17. syyskuuta 2019

Matka Meksikon halki osa 3 ~ Tulum



Tänään jatketaan juttua taas matkapostauksen parissa ja vuorossa on Meksikon reppureissun kolmas kaupunki eli Tulum. Olimme miehen kanssa etukäteen lukeneet kaikista reitillemme sattuneista kaupungeista etukäteen ja pohtineet muiden matkaajien arvioiden perusteella missä meidän kannattaisi vietää kuinkakin monta päivää. Tulum oli noussut ykköseksi lähes ihan jokaisessa lukemassamme kommentissa ja blogissa, joten varasimme Tulumissa oleskeluun kaikista pisimmän ajan. Taisimme olla tässä kohteessa peräti viisi yötä ja pidemmäksikin aikaa olisin voinut jäädä. Tulum nimittäin osottautui aivan erilaiseksi kaupungiksi kuin mikään siihen saakka kokemamme Meksikossa. Jos haluat käydä lukemassa reissun kaksi ensimmäistä matkakertomusta niin osa 1 löytyy täältä ja osa 2 täältä.

Meksikosta parhaiten mieleen jäi upea meri. Vaikka olen reissaillut muissakin kaukokohteissa yksinomaan Aasian puolella, ei missään koskaan tätä ennen ole meri ollut näin upea. Jukatanilla meri oli täydellisen turkoosi eikä roskia ollut meressä lainkaan. Mitä luksusta tosiaan! Vieläkin muistellessa matkaa, muistan sen täydellisen meriveden, joka oli suoraan kuin satukirjoista. Toivottavasti edes osa tästä tunteesta välittyy kuvien kautta teille lukijoille. Ja ihan vain sanoakseni, että kaikki kuvat ovat käsittelemättömiä, joten en ole kirkastellut tai muokannut niiden värejä. Vesi oli oikeasti noin sinistä kuin se kuvissakin näyttää olevan.




Tulum oli eteläisin kaupunki, missä matkallamme vierailimme. Se on sen verran kaukana, ettei monet turistit jaksa sinne asti matkustaa vaan jäävät mieluummin lähemmäs Playa del Carmeniin. Olin niin onnellinen, että matkustimme Tulumiin, koska se oli kaupunkina paljon edellistä rauhallisempi ja myös huomattavasti välittömämpi. Aito meksikolainen paikalliskulttuurikin välittyi Tulumissa enemmän kuin Playan turistikaduilla. Tulum onkin enemmän reppureissaajien ja seikkailijoiden kaupunki ja kaupungin ainoalla julkisellakin rannalla oli runsaasti tilaa nauttia ihan omastakin rauhasta. Minua Tulumissa kiehtoi kuitenkin sen kaunis luonto ja lähellä olevat lukuista kiinnostavat historialliset kohteet. Juuri historia oli se suurin syy innostukselleni lähteä Meksikoon. Olin nimittäin lapsena lukenut paljon intiaaneista, Mayoista ja Atsteekeista. Haaveillut, että ehkä joskus pääsisin kulkemaan niiden muinaisten temppeleiden juurella, kunnes yhtäkkiä todella seisoin siellä raunioilla aivan upeissa maisemissa.






Tulum on osa muinaista Maya kulttuuria. Kaupunki on nimittäin ollut Mayojen temppelikaupunki ja koska kaupunki oli rakennettu aivan meren rannalle, se oli tärkeä kaupankäynnissä ja kalastuksessa. Seistessäni kallion reunalla ja tähystellessä merelle muinainen kivikaupunki selkäni takana, pystyin hetken kuvittelemaan miten upea kaupunki on voinut olla sen kulta-aikoina. Temppeleissä on ollut mahtipontisia rituaaleja ja mayat ovat tepastelleet hiekkateitä muhkeissa sulkapäähineissä ja nahka-asuissa. Nyt tuhansia vuosia myöhemmin minä seison heidän kulttuurinsa viimeisillä jäljellä olevilla todisteilla heidän olemassaolostaan ja pohdin samalla millaista heidän elämä on ollut. Aika uskomaton kokemus pakko sanoa. Tulumin rauniot sijaitsevat ihan lyhyen matkan päässä itse Tulumin keskustasta, joten todellakin kannattaa vierailla täällä jos historia kiinnostaa. Ja vaikka ei kiinnostaisikaan niin uskallan väittää, että Meksikosta ei voi poistua näkemättä ainakin yhtä intiaanien temppelikaupunkia!




Tulumin rauniokaupungissa oli myös ihmisille tarkoitettu aivan uskomattoman kaunis uimaranta. Uikkarit kannattaa siis todella varata mukaan. Porottava aurinko ja muutaman tunnin kävely takaavat kyllä sen, että viilentävä merivesi maistuu kävelyn päätteeksi. Vettä kannattaa ainakin varata mukaan ja hattukaan ei ole pahitteeksi. Rauniokaupungista löytyi myös merikilpikonnien pesimisranta, joka oli erikseen aidattu köysin ja varoituskyltein. Yllä olevassa kuvassa näkyy tämä ranta, johon merikilpikonnat tulevat kerran vuodessa pesimään ja munimaan poikasensa. Valtavia munia on pesimisaikaan hiekassa, mistä kuoriuduttuaan poikaset ryömivät heti mereen uimaan. Olisi ollut hurjan siistiä nähdä näitä kilpikonnia, mutta valitettavasti pesimisaika ei sattunut marraskuulle. Hienon rannan ovat kuitenkin itselleen valinneet. Merikilpikonnia olisi kuitenkin livenä päässyt näkemään Akumalissa, joka on pienempi merikaupunki pienen automatkan päässä Tulumista. Emme kuitenkaan viitsineet kaiken muun ohjelman lisäksi lähteä sinne. Ensi kerralla sitten.






Luonto Meksikossa on ihmeellinen ja upea. Metsät ovat niin kesyttämättömiä ja niiden suojassa majailevat villit eläimet niin eksoottisia, että kiljahtelin aina ihmetyksestä kun tielleni osui kummallisen näköinen elukka. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä nokkakarhu oli veikeä eläin. Niitä näkyi rauniokaupungissa ja ne olivat vähän pesukarhun näköisiä leikkisiä kavereita. Ketteriä tosin kuin mitkä, kun hyppelivät aidalle, puuhun ja viihdyttivät turisteja esittämällä kommelluksia. Sitten ne taas katosivat metsän uumeniin.
Varaanit ne vasta pelottavia olivatkin. Nämä jättiläisliskot makoilivat auringossa milloin missäkin ja vaikka keskellä ajotietä. Pelästyin monet kerrat kun tien reunustalla alkoikin puska rapista ja esiin ryömi suuri varaani. Onneksi nämä ovat käsittääkseni ihmisille vaarattomia. Upeita otuksia, vaikka en matelijoiden ystävä olekaan.







Yksi parhaimmista ja odotetuimmista elämyksistä Meksikossa ovat kuitenkin maan lukuisat cenotet. Cenote on siis maakuoppa, joka on syntynyt maan vajoessa ja täyttynyt aikojen kuluessa makealla vedellä. Cenotet voivat olla joko avonaisia tai kallion sisällä maan alla. Cenoteja on Meksikossa tuhansia ja olinkin tutkinut valmiiksi muutamat helmet, joissa vierailimme. Näissä olisi voinut kyllä käydä enemmänkin, sillä tällaisia luonnonihmeitä ei voi kokea missään muualla. Tulumissa vierailimme kahdessa eri cenotessa. Casa cenote ja Gran cenote oli molemmat avonaisia ja keskenään aivan erilaisia. Näissä kuvissa näkyy ainoastaan Gran cenote, joka oli kalkkikivi muodostelmaan syntynyt makean veden kuoppa. Vesi oli täydellisen kirkasta, joten paikka oli ihanteellinen snorklailuun. Kallion sisään jatkui pieni pätkä tunnelia, jossa lenteli lepakoita ja uintikokemus olikin aika sanoinkuvaamaton. Eksoottisinta Gran cenotessa oli kuitenkin kilpikonnat, jotka asuivat cenotessa. Pikkuruiset kilpikonnat uivat kilpaa ihmisten kanssa ja lekottelivat kivien päällä samalla kun turistit polskivat niiden ympärillä. Näin jopa pari ihan pientä vauvakilpikonnaa, jotka olivat hädintuskin kämmenen kokoisia.






Casa cenote puolestaan oli u:n muotoinen mangrovemetsän välissä kulkeva lenkki, jossa yhdistyvät sekä makea vesi että suolainen merivesi. Vuokrasimme snorklausvälineet lähtöpaikalta ja lähdimme uimaan vastavirtaan kohti lenkin alkulähdettä. Virta oli yllättävän kova ja mikäli hetkeksi lakkasi uimasta, niin vesi kuljetti sinua kuin kevyttä puun lehteä. Minua jännitti uiminen tässä cenotessa ihan valtavasti, koska välineet vuokrannut mies kertoi, että cenotessa asustelee pieni krokotiili. Hän sanoin "crocon" olevan täysin vaaraton, jos sitä ei mene kiusaamaan, mutta olin koko ajan vedessä ollessa pienessä jännityksessä siitä, milloin se nappaa minua varpaasta. Ajattelin sen vaanivan meitä jossain mangrovepuiden juuristossa ja tähystelin lasien läpi veden alla näenkö jossain liikettä. Kaloja näkyi vedessä jonkin verran, mutta ei mitään niin ihmeellistä että se olisi "crocon" voittanut. Croco nimittäin löytyi aivan lenkin loppupäästä. Se nukkui mangrovepuun juurten päällä ja ainakin näytti olevan silmän kiinni. Tosin se ei ollut valtava, ehkä noin metrin vain, mutta silti. Olihan se aika upeaa nähdä tuollainen peto luonnossa. En tosin uskaltanut jäädä ihmettelemään sitä pidemmäksi aikaa vaan lähdin uimaan tällä kertaa myötävirtaa takaisin lähtöpaikalle.









Kaupunkina Tulum oli myös upea. Keskusta oli pieni, mutta täynnä tunnelmaa ja kaunista katutaidetta, josta itse pidin kovasti. Värikkäät taloa ja iloinen rytmikäs musiikki soi tekivät tunnelmasta autenttisen. Ja koska kaupunki ei ollut niin valtava turistikeskittymä kuin Playa niin oli täällä myös huomattavasti vähemmän krääsäkauppoja ja perään huutelevia kauppiaita. Tulumissa ongelma oli ainoastaan rannan kaukainen sijainti. Meillä oli nimittäin hotelli keskustassa. Yksityisrannalla olevat hotellit olivat niin hintavia, että päätimme skipata ne ja ottaa hotellin keskustasta. Hotelli tosin oli aivan upea taidehotelli ja siitä oli lyhyt kävelymatka pääkadulle ja ruokapaikkoihin. Rannalle oli kuitenkin useiden kilometrien matka ison tien viertä pitkin, joten liikuimme päivittäin rannalle taksilla. Julkinen ranta tosin oli maailman siistein ja sen varrella oli useita ravintoloita ja baareja. Poliisi partioi rannalla mönkijoillä ja paikalta sai vuokrattua rantatuoleja ja -sohvia.




Julkinen ranta





Ruoka kaikkialla Meksikossa oli aivan taivaallista. "Pahaa" ruokaa söin ehkä yhdessä paikassa, mutta muuten ruuassa ei ollut mitään valittamista. Tulumissa oli koko matkan kirkkaasti parhaimmat ravintolat. Ihan meidän hotellin vieressä oli todella halpa paikallisten suosima taco paikka, josta sai taivaallisen hyviä lettuja eri täytteillä ihan puoli ilmaiseksi. Kastikkeet olivat hyviä ja ihan koko menu taidettiin siinä päivien aikana syödä läpi. Omistajasta tuli meidän ystävä ja hän huikkaili meitä jo syömään, kun kävelimme ravintolan ohi. Harmillisesti hän tai kukaan muukaan henkilökunnasta ei puhunut englantia, joten kommunikointi tapahtui käsimerkeillä.
Paras ruokapaikka oli kuitenkin Burrito Amor, joka taisi olla koko kaupungin mielestä paras ruokapaikka. Oviaukossa oli aina jonoa ja paikka tupaten täynnä. Banaanilehtiin käärityt burritot oli niin hyviä, että niitä olisi voinut syödä ja syödä ja syödä vielä vähän lisää. Ihan bueno!




Yhtenä päivänä teimme päiväretken Coballe, joka on yksi tunnetuimmista Maya kulttuurin keskuksista. Coballe pääsi kätevästi julkisella linja-autolla ja matka kesti muistaakseni noin tunnin. Koska rauniokaupunki oli keskellä viidakkoa ja alue hurjan laaja, vuokrasimme portilta pyörät ja suosittelen tätä ehdottomasti. Pyörällä pääsi viidakossa merkittyjä teitä pitkin ajamaan kohteisiin todella nopeasti eikä tarvinut turhaa rasittaa itseään kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Coba on käsittääkseni Meksikossa ainoa paikka, jossa saa kiivetä valtavan pyramiditemppeli päälle. Olimme etukäteen suunnitelleet ehdottomasti kiipeämistä, mutta kun saavuimme temppeli juurelle alkoivat polveni tutista siihen malliin, että olin lähellä luovuttaa. Ikivanhat kiviset askelmat olivat sortuneet, kuluneet liukkaiksi eikä paikalla ollut ketään työntekijään tai opasta vahtimassa turvallisuutta. Turistit kiipesivät päälle siis täysin omalla vastuulla vieläpä turvanaan yksi ainoa keskelle viritetty köysi, josta kaikki kiipeävät pitivät kiinni. Ajattelin kuitenkin, että haluan kokea tämä elämyksen kun tänne asti tultiin ja lähdin kiipeämään.






Ylös kiipeäminen ei tuntunut pahalta. Ylös päin on muutenkin helpompi mennä ja varoin visusti kiivetessä katsomasta taakse tai alas. Menin ylös kuin apina, jonka häntä on tulessa ja huipulle päästyäni peräännyin heti monta metriä kauemmas kivireunasta. Näkymä ylhäältä oli kyllä uskomaton. Ympäillä näkyi vai sademetsää ja lintujen sirkutus kantautui eteäisesti korviin. Istuimme rauhassa reunalla auringon lämmittäessä ja pohdin päässäni kuinka monta ihmisuhria temppelin huipulla on mahdettu aikojen saatossa vuodattaa kuiviin. Ajatus puistatti, mutta vielä enemmän puistattin ajatus alas menosta. Alaspäin matka eteni huomattavasti hitaammin ja puristin löyttä rystyset valkoisina sydämen hakatessa rinnassa hullua tahtia. Toivoin vain, ettei kukaan takana tulevista turisteista lipeäisi ja kierisi päälleni, koska sitten se oli menoa. Oli huojentava tunne, kun jalat koskivat taas maanpintaa, mutta adrenaliini kuohui suonissani vielä tovin kiipeilyreissun jälkeen. Suosittelen kokemusta kuitenkin todella todella lämpimästi!







Tulum oli aivan uskomattoman ihana kaupunki ja tekemistä olisi riittänyt vielä vaikka kuinka moneksi päiväksi. Olimme nimittäin suunnitelleet vierailua myös luonnonpuistoon, jossa olisi voinut nähdä oikeita isoja krokotiileja ja muita villieläimiä luontaisissa elinympäristöissä. Tämä jäi kuitenkin tällä kertaa kokematta samoin kuin monet uskomattoman upeat cenotet. Tulum kutsuu ehkä joskus käymään vielä uudelleen!