Pääsiäinen Espanjassa ei ollut mikään suklaamunajuhla

 

Matkustelussa parasta on ehdottomasti uusiin paikallisiin tapoihin ja ruokiin tutustuminen. Espanjassa juhlitaan paljon ja täällä on myös huomattavasti enemmän juhlapyhiä kuin Suomessa. Mikäli juhlapyhä osuu viikonlopulle, se siirretään seuraavalle arkipäivälle eli yleensä maanantaille, jolloin pyhät saa tietenkin extra vapaiksi. Näin työntekijän näkökulmasta tietenkin kiva pitkä viikonloppu.

Minua on aina kulttuurit ja erilaiset tavat kiinnostaneet, joten siksi halusin suketaa syvemmälle Espanjalaiseen juhlapyhä käytäntöön. Pääsiäinen on yksi niistä suurimmista ja se sekä näkyi että kuului kaduilla. Täällä tosiaan elämää eletään ulkona. Ihan eri tavalla kuin Suomessa, jossa pyhät vietetään yleensä pienellä porukalla perheen kesken kotosalla aika rauhaisissa tunnelmissa. Espanjassa taas kokoonnutaan kaduilla, rannoille tai ravintoloihin isolla porukalla. Ei ole väliä tunnetaanko ihmisiä edes, kunhan on iloinen ja äänekäs meininki, niin juhlat on taattu.

Pääsiäinen eroaa kuitenkin kaikista muista juhlista mitä Espanjassa vietetään. Se on hyvin harras juhla, sillä espanjalaiset ovat katolisia ja uskovat hartaasti. Pääsiäinen on Jeesuksen kärsimysjuhla ja sellaisena se myös kuvataan. Koko pääsiäisviikon ajan kaduille jalkautuu pääsiäiskulkueet. Siis ihan joka ikinen päivä ja ilta! Kulkueita on useampia ja ne kestävät tunteja. Isoimmissa kulkueissa on satoja ihmisiä ja orkesteri soittamassa marssimusiikkia. Kulkueissa pääosaa näyttelee valtavat Jeesus ja Maria patsaat, joita on kantamassa valtava määrä miehiä. Patsas voi painaa useita tuhansia kiloja, joten sen kantaminen on hidasta ja raskasta. Siksi kulkue pysähtyy pitämään taukoa muutamien minuuttien välein. Onneksi näin huhtikuussa iltasella täällä ei vielä ole mitkään hikihelteet, koska voitte vain kuvitella miten raskasta kantaminen olisi jos hiostava ilmakin painaisi päälle tuon valtavan patsaan lisäksi.

Pääsiäiskulkueissa on jotenkin erityinen tunnelma. Kadut on täynnä ihmisiä ja osa seuraa kulkuetta omilta parvekkeiltaan. Rumpujen pärinä on niin voimakas, että musiikin tärinän tuntee sisuskaluissa asti. Ihmiset seuraavat kulkueen matkaa, suitsukkeet tuoksuvat ympärillä ja kulkuetta johdattaa kaapuihin pukeutuneet saattajat. He usein kantoivat lippuja, viirejä, soihtuja tai orjantappurakruunuja käsissään. Nämä huppupäiset kulkijat olivat todella hämmentävän pelottavan näköisiä ja mikäli en olisi tiennyt seuraavani pääsiäiskulkuetta, olisin varmasti voinut kuvitella olevani keskellä jonkun pelottavan kultin uhrimenoja.

Espanjassa lapset ovat jo pienestä lähtien mukana perheen menoissa. Nuo kulkueet valetavat läpi kaupungin koko yön ja myöhäisimmät tulivat päätökseen vasta aamuyöstä. Siltikin siellä myös pienet lapset olivat mukana ja osana kulkuetta. Tämä onkin ollut erittäin mielenkiintoinen huomio ja ero suomalaisen kulttuurin välillä. 

Pääsiäinen Espanjassa ei todellakaan siis ole sulkaamunien syöntiä, tipuja ja rairuohon kasvatusta. Täällä se on harras ja uskonnollinen juhla, joka otetaan vakavasti. Toki niitä suklaamuniakin kaupasta saa, mutta mietin onkohan ne enemmän täällä oleville turisteille ja expateille vai sopiiko espanjalaisten edes nauttia moisia herkkuja kärsimysviikon aikana.