Kahdeksan erikoisuutta, näitä et tiennyt Espanjasta

Tänään sukelletaan taas syvälle kulttuurien maailmaan. Espanjassa asuminen on opettanut paljon eikä vähiten juuri erilaisuuden hyväksymistä ja kulttuurien moninaisuutta. Espanja on Euroopan kolmanneksi suurin valtio ja lähes 16% sen väestöstä on muita kuin alkuperältään espanjalaisia. Täällä on paljon Etelä-Amerikkalaisia sekä Marokkolaisia. Lisäksi etenkin Aurinkorannikolla on vahvasti edustettuna skandit, britit ja saksalaiset. Muitakin kulttuureja totta kai löytyy, mutta näitä on ehdoton enemmistö. 

Vaikka etenkin Aurinkorannikolla kulttuurit sulautuvat ja sekoittuvat keskenään, on espanjalainen kulttuuri omine hassuine juttuineen täällä vahvasti läsnä. Kulttuurin eroavuudet huomaa parhaiten juuri tänne muuttaessa, koska monet asiat on niin erilaisia verrattuna Suomeen. Kun täällä on asustellut jo pidempään, on todennäköisesti jo niin tottunut paikallisiin tapoihin, ettei niiden erikoisuuteen kiinnitä enää edes mitään huomiota. 

Huomasin tämän itsekin. Tänne muutettua tuli vertailtua paljon eri asioita muutaman ensimmäisen kuukauden aikana ihan päivittäin. Nyt osa asioista on jo niin päivänselviä, että niitä ei ällistele enää normaalissa arjessa vaikka toki tulee edelleenkin paljon vertailtua asioita Suomeen. Faktahan on kuitenkin se, että Espanjaa ja Suomea ei voi mitenkään verrata. Ne on kaksi eri maata ja kaksi eri kulttuuria. Joko kulttuuriin sopeutuu ja sen kanssa elää rinnan, tai sitten käy kuten meille eli ei halua tai pysty sopeutumaan ja lähtee. 

Tässä postauksessa kerroin teille kahdeksan oudointa asiaa Espanjasta suomalaiseen silmin.

1. Peseekö ne kadut oikeasti saippualla?

Kyllä, luit ihan oikein. Espanjassa on tyypillistä, että asunnon olohuoneesta astutaan suoraan kadulle (eli siis ulko-ovi on suoraan kävelytiellä) ja monet espanjalaiset tykkäävät pitää "oman tonttinsa" puhtaana eli pestä sen katukivetyksensä oman oven edestä. Usein siis katuja kävellessä saatat nähdä perheen äidin tai abuelan (eli vanhemman rouvan tai mummon) kuuraamassa katukivetystä moppi ja sanko kädessä. Vesi on kyllästetty vahvasti tuoksuvilla pesuaineilla. 

Varsinaisesti kaduthan ei ole missään liassa, mutta katuja pestään kaupunginkin toimesta täällä lähes päivittäin. Ainoa syy katujen pesemiseen minun mielestä on koiran kakat, jotka jätetään pitkin poikin kävelyteitä levälleen. En siis ole päässyt perille katujen pesusta, joten kertokaa joku jos tiedätte. Yhtä kaikki, kun näillä saippuoiduilla kaduilla on vettä, niin ne ovat jopa vaarallisen liukkaita. Nastakengille on siis käyttöä.

2. Koiran kakasta DNA ja sakot

Luulin aluksi, että tämä on urbaani legenda, mutta kyllä se on ihan täyttä totta. Benalmadena on täällä rannikolla poikkeuksellinen paikka, sillä koiran kakkoja ei näy kävelyteillä joko lainkaan tai ainakin erityisen vähän. Kaupungissa on oikeita "kakkapoliiseja" eli he kiertävät sakottamassa ihmisiä jotka eivät siivoa koiriensa jätöksiä kaduilta. Ihmisten täytyy myös kantaa lenkillä vesipulloa, jossa on vettä laimennettuna joko etikkaan tai tiskiaineeseen, ja ruiskuttaa vettä jos koira pissii talojen seinustoille. Näin yritetään pitää lämmössä muhivat hajut kurissa ja kaupunki siistinä.

Toisin kuin muissa rannikon kaupungeissa, Benalmadenassa on tosiaan menty astetta pidemmälle. Erikoisuus ei lopu näihin kakkapoliiseihin, vaan kaupunki on myös kerännyt kaduille jätetyistä koiran jätöksistä DNA näytteen ja lähettänyt sakot omistajalle kotiin. Hullua! Vain Espanja jutut sarjassaan 😂

3. Kansa, jolla on puheripuli

Espanjalaiset ovat äänekästä kansaa, se ei varmasti ole kenelläkään yllätys. Isoin shokki itselle oli se, että ihmiset jäävät juttelemaan toisilleen mitä kummallisemmissa paikoissa välittämättä laisinkaan ympärillä olevista muista ihmisistä. Kaupan kassalla saatat nähdä vartin keskustelun kassatädin ja edellä olevan asiakkaan välillä. Osapuolet kailottavat äänekkäästi ja elehtivät dramaattisesti käsillään. Keskustelu jatkuu ja jatkuu vaikka seisot seuraavana jonossa kädet puuskassa kelloa vilkuillen omaa vuoroa odottaen. Kukaan ei huomaa sinua, koska tärkeä kuulumisten vaihto on juuri kesken.

Kailotusta ei tapahdu vain kaupan kassoilla vaan ihan kaikkialla, ja mihin tahansa aikaan päivästä. Usein jopa tuntuu, että iltaa kohden desipelit nousee vain. Hulluinta on, että ei ole yksi eikä kaksi kertaa vaan ihan useamman kerran olen ollut todistamassa, kun autotiellä autot pysähtyvät vastakkaisista suunnista keskelle katua, veivaavat ikkunat auki ja alkavat vaihtaa kuulumisia. Ja siinäkin kestää, niin kuin kaikessa muussakin Espanjassa.

4. Monenlaista pikkumarkettia

Suomessa oli helppo käydä kaupassa. Oli kolme isoa ruokakauppaketjua ja muuten kaupat keskittyivät kaupunkien keskustassa muutaman kadun varrelle tai isoon ostoskeskukseen. Espanjassa asia ei ole aivan niin vaan kaupat on hujan hajan levällään pitkin kaupunkia. Täällä on pelkästään ruokakauppaketjuja valtava liuta. On Aldi, Lidl, Mercadona, Carrefour, El Jamon, Alcampo, Mascom, Dia ja El corte Ingles. Sen lisäksi on joka toisen kadun kulmassa kiinakauppoja, joissa usein myydään myös elintarvikkeita. Erikseen löytyy lihakaupat, fruteriat (eli hedelmä- ja vihanneskaupat), kalakaupat ja leipomot. Näiden lisäksi on myös vielä paljon eri kansallisuuksien omia pikkumarketteja, josta saa juuri sen maan suosituimpia elintarvikkeita. On esimerkiksi Suomi-kauppoja, brittikauppoja ja niin edelleen. 

Kun viikon ostoksia lähtee hakemaan saa ajaa koko kierroksen pitkin kylää, koska jostain kaupasta saa jotain parempaa kuin toisesta tai toisessa kaupassa tietyt tuotteet on halvempia kuin toisessa. Ai että mulla on ikävä Suomen Prismaa, kun voi kävellä sisään kauppaan ja saa kerralla ihan kaiken mitä tarvitsee ja vieläpä vaikka kodinkoneet, astiat ja harrastustarvikkeetkin saman katon alta.

5. Villi luonto on lähellä ja läsnä

Suomessa jos missä luonto on lähellä. Ihan melkein mistä vaan kaupungista on kävelymatka metsiköihin, mutta harvoinpa sitä iltalenkillä törmää muihin kuin rusakoihin ja puluihin. Espanjassa ei luontoa ole lähellä, ei edes niitä vehreitä puistoja. Fuengirola on nimittäin aivan täyteen rakennettu betoniviidakko, missä ei vehreyttä ole missään. Silti kun rakennetun alueen reunoille lähtee käppäilemään, niin törmää aika varmasti villisikoihin, villikissoihin, villihevosiin ja mihin vielä. Villisiat ovat täällä yleisiä ja ne tulevat lähelle asutusta ihmisten ulosheittämien jätteiden takia. Ne liikkuvat usein isoina laumoina ja voivat hyökätä kimppuunkin, jos poikaset ovat pienet ja uskaltaudut liian lähelle heidän reviirejä. Tiedän muutaman asuinalueen, jossa on kaduilla ihan varoituskylttejä villisioista. Siat elelevät campolla asutuksen ulkopuolella ja piilottelevat yleensä päivisin.

6. Ai mikä ihmeen henkilökohtainen tila

Espanjassa ei tunneta, eikä kunnioiteta henkilökohtaista tilaa niin kuin Suomessa. Missä meille suomalaisille on hyvin pyhää kunnioittaa jokaisen kahden metrin auraa ja varoa edes vahingossa hipaisemasta toiseen, on Espanjassa täysin normaalia kosketella toisia ja olla aivan lähellä ventovieraitakin. Kuntosalilla laitteet on pakattu niin lähelle, että kyykätessä melkein hipaisee vieressä treenaavaa. Junassa ihmiset pakkautuvat aivan toisiinsa kiinni ja vaikka parkkipaikalla olisi muuten paljonkin tilaa, niin saat olla varma että autot parkkeerataan molemmille puolille sinun autoasi. 

Omaa tilaa ei ole myöskään liikenteessä. Espanjassa on macho kulttuuri ja täällä arvostetaan sitä, että mennään ja otetaan mitä halutaan. Autot suhaavat edestä ja takaa niin läheltä, että sivupeilit meinaa lähteä mukaan. Kävelytiellä vastaantuleva ei vahingossakaan väistä sivuun vaan kävelee niin, että kädet osuvat ohittaessa yhteen. 

Kun olimme ensimmäistä kertaa tapaamassa paikallisia ystäviä, he hyppäsivät heti kaulailemaan ja koskettelivat ihan kasuaalisti sohvalla istuessakin vieressä istuvan ystävän käsiä ja jalkoja. Minulle tämä on todella vierasta, mutta heille täysin normaalia.

7. Lapset eivät saa kulkea yksin

Siinä missä Suomessa eletään todella lintukodossa ja lapset voivat jo seitsemän vuotiaina liikkua yksin kouluun ja kavereille, on Espanjassa taas aivan päivänvastainen kulttuuri. Täällä taitaa olla peräti ihan laitonta päästää alle 12-vuotiaita lapsia liikkumaan yksin. Vanhempien täytyy viedä ja hakea lapsi kouluun joka päivä 12-vuoden ikään asti. Mikäli vastassa ei ole tuttua aikuista, lapsi ei pääse kotiin. Myöskään kaduilla ei näe lapsia kulkemassa yksin. Lapset liikkuvat aina aikuisten seurassa. Edes ostareilla ei täällä näe mitään hengailevia teinilaumoja. En tiedä missä ne hengaa vai hengaako missään. Syy ilmeisesti tiukkaan sääntelyyn on lapsien kidnappaus. Näin ainakin itse veikkaisin, mutta en ole aivan varma.

8. Auto on vain tavara, se on tehty kolhittavaksi

Espanjassa on harvinaista nähdä autoa, joka ei olisi kolhittu ja naarmuilla, ja josta ei puuttuisi vähintään yksi sivupeili tai etupuskuri. Tämä ei kyllä myöskään yllätä, sillä autoilukulttuuri on täällä varsin brutaali. Ensin mennään ja sitten ihmetellään jos jotain sattuu. On helpompi pyydellä anteeksi kuin pyytää lupa. Toisaalta täällä on myös järkyttävän kapeat parkkiruudut, jotka on aika usein mitoitettu juuri auton leveydelle. Sivupeilit on aina taitettava sisäänpäin autosta lähtiessä, jotta ne on tallella vielä kun palaat autolle. 

Niinhän sitä sanotaan, että maassa maan tavalla. Moniin erikoisuuksiin on täällä saanut tottua ja lähes päivittäin tulee vastaan jotain kummallista taas. Välillä tällaiset uusien ärsykkeiden tulva on väsyttävää. Kun ei täysin tiedä miten toimitaan, on kuin väärän värinen kameleontti joka yrittää parhaansa mukaan maastoutua, mutta erottuu silti. Toisaalta olen äärettömän kiitollinen, että olen saanut asua täällä, koska monia kulttuurissa syvällä olevia erikoisuuksia ei olisi pelkällä lomamatkalla oppinut saati edes huomannut. Nyt niitä on voinut tarkastella syvemmin ja monesta perspektiivistä.

Tuliko tässä postauksessa sulle uutta tietoa Espanjasta?