Rondan retki, oliivitilavierailu ja matkapahoinvointia

 

Kaikkien hehkuttama Ronda, onko sen arvoinen?

Kun Googlaat "mitä tehdä Aurinkorannikolla", saat hakutuloksena poikkeuksetta yhdeksi vaihtoehdoksi Rondan kaupungissa vierailun. Me käytiin miehen kanssa ensimmäisen kerran Rondassa elokuussa, mikä oli virhe. Elokuun helteillä ei pitäisi vierailla missään sisämaan kaupungissa, sillä porottava aurinko ja kuumuudesta hohkavat kivirakennukset tekevät olemisesta suoraan sanottuna tuskallista. Ensivaikutelma Rondasta tämän vierailun perusteella ei ollut kummoinen siitäkään syystä, että elokuu oli pahinta turistiaikaa ja kaupungin kadut oli ammuttu täyteen turisteja. Ravintolat oli ylihintaisia ja ruoka pahaa.

Toissa viikonloppuna me lähdettiin työpaikan järjestämälle päiväretkelle Rondaan, ja olin tästä pikkaisen innoissani. Rondan oli nyt mahdollisuus näyttää parhaat puolensa uudestaan ja todistaa minulle se, miksi niin monet paikkaa hehkuttavat. Rondalle siis second change. 

Meillä starttasi bussi aamulla ja päivän ohjelmassa oli ensin viitisen tuntia kaupunkiin oma-aloitteisesti tutustumista ja sitten ennen kotimatkaa poikettaisiin orgaanisella oliivitilalla. Oliiviöljy maistiaisia oli siis tiedossa ja pieni kierros farmilla. Bussimatka ei todellakaan ollut mitään köröttelyä. Jos yhtään on pahoinvoinnista kärsivää sorttia, niin suosittelen visusti pysyttelemään siellä bussin etuosassa. Oli nimittäin sellainen vauhti päällä ja mutkittelevilla teillä mahaa muljaisia parikin kertaa. Viisitoista kilometriä ennen Rondaa aloin jo mielessäni laskea minuutteja, että pääsen bussista ulos ilman oksuja. Selvisin, mutta ei ollut mikään nautinnollisin bussimatka todellakaan. Maisemat tosin matkalla oli upeita, sen mitä sivusilmällä näin horisonttiin tuijottamisen lomasta.

Ronda on suloinen pieni kukkulalle rakennettu kylä. Maisemat on näköalatasanteelta mielettömän kauniit. Horisontissa siintävät jylhät vuoret ja alhaalla maastossa näkyy peltoja. Maasto on kuivaa ja kaikki näyttää kituvan keskimaan polttavan auringon alla. Ymmärrän hyvin, miksi sisämaasta ihmiset lähtevät kesällä rannikolle pakoon. Vielä näin marraskuun alussakin lämpö syleili kaupunkia ja hiki virtasi. 

Rondan juuret ovat pitkällä historiassa. Sen vanha kaupunki on maurien rakentama ja kaupungin varsinainen nähtävyys eli valtava 120-metrin korkeuteen kohoava kivisilta on rakennettu 1700-luvulla. Silta on kyllä mieletön, siitä ei lähde kieltäminen. Suosittelen ihailemaan siltaa sen molemmilta puolilta. Rotko itsessään on jo upea ja kaunis luonnon muovaama kokonaisuus. 

Rondasta on saanut alkunsa myös Espanjan härkätaistelu perinne ja kaupungissa on yksi maan vanhimmista härkätaistelu areenoista.

Kaunista siltaa ja rotkoa lukuunottamatta kokemukseni Rondasta ei juuri muuttunut ensimmäisestä vierailusta. Kaupungissa oli kyllä vähemmän turisteja kuin elokuussa. Kaikki oli kuitenkin ylihintaista ja ruoka edelleen pahaa. 

Syötiin aikainen lounas kaupunkiin saavuttua ja sämpylästä pulitettiin lähes 10 euroa. Menun kuvissa annos näytti aivan eriltä kuin se lopullinen luomus, joka meille pöytään kiikutettiin. Lisäksi loppulaskuun oli lätkäistä erillinen viiden euron palvelulisä. Kun tiedusteliin, mitä se tarkoittaa, saatiin vastaukseksi, että tarjoilija on meitä palvellut ja se maksaa. Eli hetkinen, se että syö ravintolassa ja tarjoilija tekee normaalia työtään, maksaakin yhtäkkiä laskulla ruuan lisäksi? Ennen kuulumatonta... Mutta Ronda.

Toinen ravintola missä ennen poislähtöä syötiin työporukalla näytti ulospäin ihan hyvältä, mutta ruoka oli aivan kamalaa ja mautonta suorastaan. Itse tilasin pasta carbonaran ja sain lautasellisen spagettia, joka kirjaimellisesti ui ruokakermassa ja päälle oli ripoteltu seitsemän pientä palaa pekonia. Siis sellaista peukalon kynnen kokoista palaa... Kenen mielestä tätä voi kutsua carbonaraksi? Kun yhdelle pöydässäni tuotiin jälkiruokana "päivän hedelmät", purskahdimme kaikki itkunauruun. Lautaselle oli leikattu melonista rengas. Sitä ei oltu vaivauduttu edes pilkkomaan. Vain siemen keskeltä oli kaapaistu pois. Tätä tasoa oli siis Ronda. Mäkkäristäkin olisi saanut parempaa ruokaa.

Lisäksi huomasin, että shoppailukadulla lähtökohtaisesti kaikki maksoi tuplasti enemmän kuin rannikolla. Kaikki oli todella kallista ja paikasta jäi huono maku suuhun. Tämän perusteella Ronda ei kyllä lämmittänyt minun sydäntä, vaikka silta olikin upea.

Mitä eroa on oliiviöljyillä?

Onneksi meille oli vielä järjestetty oliivitarha vierailu, joka pelasti koko retken. Pääsimme vierailemaan aivan Rondan lähellä sijaitsevalla LA Organic oliivitilalla, missä meillä oli ensin tiluksilla opastettu kierros ja sen jälkeen oliiviöljy maistiaiset. Opimme samalla oliiviöljyn valmistuksesta ja mitä eroa on eri öljytyypeillä: tavallisella oliiviöljykkä, virgin öljyllä ja extra virgin öljyllä.

Opimme, että extra virgin oliiviöljy on ainoa huippulaadukas öljy ja suosittelen, että ostatte ainoastaan sitä. Öljyn valmistusprosessi on tarkka lämpötilasta ja kestosta lähtien. Öljyä puristetaan niin, ettei hyvät ja terveelliset ravinneosat pääse vahingoittumaan. Oliiviöljy on erittäin loistava hiuksille, iholle ja kynsille. Reissun jälkeen onkin tullut nautiskeltua pieni määrä raakaa öljyä ihan päivittäin.

Virgin oliiviöljy on kakkoslaatuista öljyä eli ihan hyvää, mutta ei parasta. Sen keittöprosessi on pidempi ja kuumennetaan korkeammalle lämmölle kuin extra virgin öljyn valmistuksessa. 

Tavallinen oliiviöljy ilman näitä virgin/extra virgin etuliitteitä on hirveää kuraa eikä sitä voi edes oliiviöljyksi kutsua. Öljy nimittäin keitetään kahden edellisen öljynvalmistuksessa syntyvästä "jätteestä" eli oliivinnahoista joista on parhaat ainekset jo puristettu öljyksi. Tätä jätemassaa keitetään pitkään erittäin kuumassa lämpötilassa, jotta saadaan viimeisetkin pisarat puristettua. Jälkituote on hautonta, väritöntä ja mautonta litkua, mihin ennen pullotusta lisätään kemiallisessa prosessissa väri ja maku. Tämä on siis sitä oliiviöljyä, mitä kauppojen hyllyiltä saa kaikista halvimmalla hinnalla. Aina ei edes halvimmalla, koska ihmiset eivät tiedä mitä ostavat ja ostavat sitä silti. Suosittelen välttämään.

Maistajaiset oli kiinnostava prosessi. Öljyä lämmitettiin hetki käsien välissä ja sitten saimme vaaleaa leipää dipattavaksi. Laadukkaalla öljyllä on pieni kitkerä polte kurkussa nielemisen jälkeen ja se kuuluu asiaa. Jos poltetta ei ole, öljy ei ole laadukasta. Oli muuten mielenkiintoista myös huomata, että öljyissä oli ihan selkeitä makueroja. Tuliaisiksi kotiinkin lähti pari pulloa.

Nyt ollaankin miehen kanssa kotona dippailtu leipää öljyyn yhdessä tomaatin ja burratan kanssa. Burrata on espanjalainen mozzarellan tapainen juusto, joka on sisältä kermaisen juoksevaa. Ihanaa herkkua!

En osaa sanoa, pääseekö oliivitilalle vierailulle myös yksityishenkilöt, mutta heillä on tilalla kauppa mistä voi ostaa edullisesti näitä laadukkaita orgaanisia oliiviöljyjä. Suosittelen vierailemaan ja ehdottomasti maistamaan. Andalucian alueelta muuten tulee isoin osa maailman oliiviöljyistä, joten sinunkin öljysi on todennäköisesti kasvanut ja pullotettu täällä 😉