Meillä oli aivan ihana viikon mittainen juhannusreissu Virossa. Kotiuduttiin reissusta pari päivää sitten, ja nyt on ollut ihana rauhassa käydä läpi kuvia kesäreissua fiilistellen.
Virossa olen käynyt valehtelematta sata kertaa. Puolet suvustani on Virosta, joten luonnollisesti lapsena tuli vietettyä kesät ja lomat isovanhempien ja perhetuttujen luona. Se missä Viro on monelle suomalaiselle tuttu lähinnä Superalkosta tai Tallinnan vanhan kaupungin edullisista ravintoloista, minulle etelänaapuri tarkoittaa hyvän ruuan lisäksi kaunista luontoa, upeaa arkkitehtuuria, vieraanvaraisia ihmisiä ja kivoja aktiviteettejä. Niitä lähdettiin tälläkin reissulla mesästämään.
Tämän reissun tarkoitus oli nähdä parin vuoden tauon jälkeen myös siskoa, joka asuu nykyään puolisonsa kanssa Itä-Virossa. Koronan matkustuskiellot ja meidän Espanja vuosi venähdytti näkemisen näinkin pitkäksi, mutta tosi kiva oli nähdä pitkän tauon jälkeen ja reissata paikallisen matkaoppaan kanssa. Itä-Viro onkin itselle lukuisista matkoista huolimatta vähän vieraampaa aluetta, joten nyt oli kiva päästä seikkailemaan siellä oikein kunnolla.
Koirat päätettiin ottaa mukaan, koska Viroon on helppo matkustaa myös karvaisten perheenjäsenten kanssa. Lemmikkipassi täytyy olla kunnossa eli perus rokotukset ajantasalla. Muuta ei Viron puolelle matkatessa tarvi. Takaisin Suomeen tullessa pitää Viron puolella käydä eläinlääkärissä ottamassa ekinokokkoosi matolääke ja sen saa 1-5 päivää ennen Suomeen paluuta. Meillä kahdelta koiralta käynti maksoi yhteensä 28€ eli ei pahan hintainen ollenkaan. Päädyttiin koirien kanssa Viking Line yhtiöön, koska heillä koirat sai matkustaa laivan yleisissä tiloissa. Muilla yhtiöillä olisi pitänyt ostaa matkan ajaksi hytti. Me haluttiin istua kannella ja sisällä maisemia ihaillen, joten Viking Line osoittautui koirien kanssa helpoimmaksi ja miellyttävimmäksi tavaksi matkustaa.
Viro on muuten erittäin koiraystävällinen maa. Moniin ravintoloihin ja kahviloihin koirat ovat tervetulleita. Koirapuistoja on Tallinnassakin lukuisia ja yllättävästi myös tosi moni hotelli hyväksyi lisämaksusta koirat yöpymään. Isoissa puistoissa näkee myös koiria lenkkeilemässä ihan ilman hihnaa ja rannoillakin juoksenteli koiria, joten Virossa suhtaudutaan lemmikkeihin paljon rennommin kuin Suomessa. Tallinnassakin on paljon vehreitä puistoja ulkoiluun, joten lemmikin voi aivan hyvin ottaa lomallekin mukaan.
.jpeg)
Meillä roadtrip alkoi Jägalan vesiputoukselta. Puolen tunnin ajomatkan päästä Tallinnasta saa kokea ehta aidon vesiputouksen. Viron maaperässä on paljon kalkkikiveä, joka on herkkä eroosiolle. Vesiputous onkin syntynyt niin, että liuskoittuva kalkkikivi on aikojen saatossa romahtanut ja veden virtaama saanut aikaan kauniin vesiputouksen. Nähtiin kivasti virtaava putous, vaikka olikin ollut pitkään kuivaa. Vesiputous on keväällä ja sateiden jälkeen todella runsas. Talvella tietysti maisema on upea omalla tavallaan, kun vesi jäätyy ja reunalle muodostuu jääpuikoista talvinen versio putouksesta. Putouksella saa upeita kuvia ja ympäristö on muutenkin kauniin vehreää ja rauhallista vaikka pienelle kävelylle.
.jpeg)
.jpeg)
Vesiputoukselta matka jatkui ihastelemaan kartanoita, joita Virossa riittää. Yksi koko maan upeimmista kartanoista on tämä keltainen Palmse kartano. Kartanossa on näyttelyitä ja siellä pääsee myös tutustumaan entisaikojen aatelisten elämään. Talon takana on pieni lampi ja puutarha kauniisti hoidettu. Vierailimme itse kohteessa ilta-aikaan, kun paikka oli jo suljettu, mutta porttien ollessa auki käveleksimme pihamaalla rakennusta ulkopuolelta ihaillen. Kartanon tiluksilla saa upeita kuvia ja kyllä itse rakennuskin oli todella upea koko komeudessaan.
.jpeg)
.jpeg)
Palmsen takana olevan lammen paviljongissa sai hienoja kuvia! Myös pieni puutarha on tutustumisen arvoinen.
.jpeg)
Ilta alkoi jo vähän hämärtää, mutta pyörähdimme myös vielä Sagadin kartanossa, joka oli lyhyen matkan päässä Palmsesta. Sagadin kartano on upea rokokoo tyylinen rakennus. Kartanon mailla on myös pieni lampi ja nykyisin kartano kuuluu Viron metsähallitukselle. Kartanon yhteydessä toimii hotelli, ravintola ja luontokoulu. Tiluksilla voi kuitenkin kuka tahansa vapaasti kävellä, joten kannattaa ehdottomasti käydä kurkistamassa myös tämä kaunis rakennus.
Jos aikaa olisi ollut reissulla enemmän, niin oltaisiin varmasti pyöritty ihastelemassa näitä eri aikakausien kartanoita ja linnoja enemmänkin. Mutta kiva jättää jotain seuraaviinkin kertoihin. Nyt pääsimme tutustumaan lähemmin näihin helmiin ja ajellessa näimme muutamia kartanoita lisää, mutta niiden luokse emme pysähtyneet räpsimään kuvia.
Tässä kuitenkin muutama kiinnostava ja vierailemisen arvoinen kartano/linna Virossa:
- Vohnja
- Vihula
- Kirna
- Vasalemma
- Keila-Joa schloss Fall
- Kernu
- Padise
- Sangaste
- Pädaste
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Juhannusta vietettiin maalla siskoni ja hänen puolison ystävien kesken. Meillä oli pöytä täynnä grilliherkkuja, drinkkibaari, palju ja hyvää musiikkia sekä tietenkin pihalla iso kokko. Juuri sellainen kiva ja rento juhannus kuin toivoa saattoikin. Ja säätkin suosi. Sadepilviä näkyi horisontissa, mutta ne väistivät meidät ja loppuillasta saatiinkin ihastella auringonlaskua. Mieletön ilta!
Virolaiset ovat muuten todella vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Vieraat tuovat aina jotain tarjottavaa mukanaan ja koska maa on oikeasti tunnettu leivoksista, niin ei olisi juhla eikä mikään ellei pöytä notkuisi herkkuja. Kutsunkin virolaisia leikkisästi kakkukansaksi. Juhliin tulijoiden on nimittäin tapana tuoda mukanaan ainakin yksi leivos, joten kakku ei ikinä juhlista ainakaan lopu kesken.
.jpeg)
.jpeg)
Maalaismaisema on todella kaunis ja auringonlaskun aikaan taivas maalautui oranssin upeisiin sävyihin. Hyttysiä kyllä muuten piisasi. Niitä piti juosta pakoon paljun lämpöiseen syleilyyn ja loppuillasta sisälle. Niittykukat Virossa on muuten älyttömän kauniita. Luonnontilaisia peltoja näkee maalaisteitä ajellessa paljon.
.jpeg)
Drinkkibaari oli muuten aivan loistava idea. Jokainen sai itse sekoitella ja luoda omat lempi juomansa. Tarjolla oli myös tuoreita hedelmäviipaileita koristeeksi ja ne toimivat myös kivana väripilkkuna drinkkibaarin pöydällä.
.jpeg)
.jpeg)
Juhannuksen jälkeen käytiin ajelulla Peipsi järven rantakylissä. Peipsi on Viron isoin järvi ja keskellä järveä kulkee myös Viron ja Venäjän raja. Ilmeisesti ainakin Venäjän rajavartiosto partio rajan tuntumassa tiuhaan ja nappaa Viron puolelta rajan ylittävät kalastajatkin laittomasta rajanylityksestä. Tarkkana saa siis olla mihin veneensä nokan suuntaa.
Pysähdyimme Kallaste kalastajakylässä ensinnäkin maistelemaan paikallista herkkua eli savukalaa, joka on tuoreeltaan pyydetty Peipsistä. Pakko sanoa, että kala oli herkullista. Savukalaa myyviä kojuja näkyikin tasaisesti tienvarsilla, joten paikallista herkkua pääsee varmasti maistamaan, vaikka kala oliskin jo toiselta kojulta loppu.
Toinen mieletön nähtävyys Kallastella on luonnon erikoisuus, punainen hiekkakivikallio (red cliff), jotka kohoavat rannasta korkeuksiin. Hetken aikaa jouduttiin kallioita metsästämään, mutta ne löytyi lopulta kun jatkoimme rannan vieressä olevan hautausmaan läpi vievää pientä polkua rantaviivan mukaisesti. Hiekkakivikalliot on erikoisuus jo ihan punaisen värinsä takia, mutta myös siksi että kallio todella on pelkkää hiekkaa. Se on vuosituhansien aikana puristunut kovaksi massaksi, mutta sormella pintaa rapsuttaessa hiekka murenee. Kallio onkin erittäin herkkä eroosiolle, eikä sitä pidä alkaa sen enempää rapsuttelemaan, ettei upea luonnonnähtävyys tuhoudu. Pääskyset toki olivat törmääseen tehneet omia koloja ja pesiään. Saattoipa jokunen nimimerkkikin kallioon olleen kaiverrettu.
.jpeg)
Itä-Virossa kulkee myös sipulitienä kutsuttu pätkä, jossa vanhemmat rouvat myyvät letitettyjä sipuleita tienvarsilla. Me ei sellaisiin törmätty, mutta ei pikku teitä tällä kertaa ajeltukaan. Itä-Virossa on herkullinen ruokakulttuuri ja alueella sekoittuu virolainen, venäläinen ja slaavilainen makumaailma.
Piipahdimme Alatskivi linnalla räpsäisemässä muutamat kuvat. Linnan etupuoli oli juuri remontissa, joten piti tyytyä takapihan maisemiin, mutta hienot oli tornit linnan toisellakin puolella. Puutarha ei ollut niin hoidettu kuin muissa vierailemissamme kartanoissa, ja myös linnan seinissä ja rapuissa näkyi restauroinnin tarve. Toki linna oli juuri työn alla, joten varmasti lähitulevaisuudessa se seisoo hoidetumpana kuin nyt. Ymmärtääkseni linnassa on myös mahdollista majoittua ja syödä, mutta koska olimme liikkeellä juhannuksen aikaan, oli linna valitettavasti kiinni. Linna oli hyvin englantilaistyylinen ja poikkesikin paljon niistä kartanoista, joita aikaisemmin matkalla olimme nähneet. On niillä kyllä entisaikoina ollut hulppeat ja ylelliset puitteet asua!
.jpeg)
.jpeg)
Alatskiveltä matkamme jatkui Tarton kautta Pärnuuseen ja sieltä Tallinnaan. Näistä tunnelmista kuulette lisää seuraavassa postauksessa. Nappaa blogi ja insta tili @anna_roosie seurantaan, jos matkavinkit jatkossakin kiinnostaa.
~ Anna
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti