Matka Mexicon halki osa 4 ~ Valladolid

Mexicon matkapostauksen viimeinen osa on antanut odotuttaa harmillisen kauan. Pahoittelut siitä! Tänään kuitenkin päästään vihdoin finaaliin Mexicon matkan suhteen ja kerron kiertomatkamme viimeisestä kaupungista Valladolidista hiukan tarkemmin. Jos et ole käynyt lukemassa matkakertomuksen muita osia, niin suosittelen käymään ensin lukemassa osan 1, osan 2 ja osan 3.

Mexico on aivan upea maa ja iski sydämeeni ehkä kovemmin kuin olisi osannut odottaa. Vaikka paljon olen maailmaa nähnytkin, niin mikään muu kaukokohde ei ole saanut minua kaipaamaan jälkeensä näin paljon kuin Mexico on saanut. Nyt jälleen matkakuvia selatessa iskee epätodellinen fiilis ensinäkin siitä, että olen päässyt tuolla kaukana käymään ja toisaalta taas kamala kaipuu takaisin tuohon huolettomaan kulttuuriin ja upeisiin maisemiin. Joskus on ehdottomasti tehtävä vielä uusi kiertomatka Mexicoon, sillä niin paljon jäi vielä näkemättä.

Kun karistimme Tulumin valkoiset hiekkarannat taaksemme, oli aika alkaa orjentoitumaan kaupunkielämään. Minulle ehdoton kriteeri Mexicon matkan suunnittelussa oli se, että poikkeamme myös sisämaassa jotta saamme kosketuksen aitoa oikeaa mexicolaista kulttuuria ja näemme miten paikalliset elävät. Vaikka rannikon turistikaupungeissakin näkee paikallista menoa, se on silti jollain tasolla irvokasta sen kaiken turistikrääsän ja discopopin keskellä. Aivan se oikea pala Mexicoa nimittäin puuttuu. Tutkin paljon netistä suosituksia, minne kannattaisi Tulumin rannoilta suunnata ja Valladolid nousi ykköseksi. Se on Mexicon mittapuulla pieni, mutta minusta kuitenkin ihan kohtuullisen iso kaupunki, jonne monikaan turisti ei eksy ymmärrettävistä syistä, kun matkaa on hiukan ja rannat puuttuvat. Olikin aivan äärettömän ihana talsia kaduilla suhteellisen rauhassa ilman, että katukauppiaat jatkuvasti huutelivat perään tyrkyttäen snorkkeileita ja ilmapatjoja. Valladolid oli todellakin vierailun arvoinen!

Kaupunki oli ihastuttava värikkäine taloineen. Muissa Mexicon kaupungeissa ei tämän tyylistä arkkitehtuuria näkynyt ja se johtui siitä, että Valladolidin historiaan kuului espanjalaisten konkistadorien valloitus ja kaupungin kulttuuriin on sulautunut perinteistä mexicolaista mutta myös espanjalaista kulttuuria. Katukuva on uskomattoman kaunis ja ihastelimme sateenkaaren väreissä komeilevia taloja usean päivän ajan. Valladolid oli kuitenkin sen verran pieni kaupunki, että kaikki kohteet oli kävelymatkan päässä ja kävellen pystyikin hyppelehtimään kaduilta toiselle ja pistäytymään välillä ihanissa käsityömyymälöissä. Turistien puutteen takia Valladolid ei ole mikään shoppailumekka. Koko kaupungista ei tainnut löytyä yhtäkään perinteistä krääsämyymälää, mutta käsityöliikkeitä löytyi muutamia ja niistä tekinkin koko matkan parhaimmat tuliaisostokset.

Paahtavan auringon alla kivinen kaupunki on todella kuuma. Onneksi virailupäivinä Valladolidissa oli hiukan pilvinen ja sateinen sää. Kylmä ei silti ollut, sillä Mexicon ilmasto on lämmin vaikka aurinko ei paistaisikaan. Kuuman kesäpäivän osuessa vierailulle, kaupungin keskustassa on kuitenkin muutama cenote, jossa paikalliset käyvät uimassa. Ei siis hätää vaikka hiekkarannat puuttuvat, sillä cenotet pelastavat hädästä. Emme itse vierailleet näissä cenoteissa, mutta kuulimme että ne ovat myös varsin upeita paikkoja. Valladolid oli kuitenkin kaunis kaupunki päästä rauhoittumaan ja nauttimaan hiukan edullisemmasta hintatasosta rannikon rantakaupunkeihin verrattuna.

käsityöliikkeissä oli myös upeita taideteoksia

Suurin ero mitä Valladolidin ja muiden vierailemiemme kaupunkien välillä huomasin oli tietysti turistien puuttuminen, erilainen arkkitehtuuri, halvempi hintataso, mutta ehkä päällimmäisenä jäi mieleen kuitenkin englannin kielen osaamisen puute. Meillä oli hiukan haastetta saada asioita hoidettua, sillä todella harva kaupunkilainen puhui englantia. Espanjalla olisi pärjännyt, mutta se ei ikävä kyllä kuulunut kielivalikoimaamme. Kun ei ole turisteja, ei tarvitse osata englantiakaan. Valladolidista paistoi selkeämmin myös silmään köyhyys. Vaikka monet talot oli paikallisella mittapuulla suhteellisen "siistejä", niin elämän karumpikin puoli iski vasten kasvoja. Osa taloista oli todella ränsistyneita, lapset juoksivat kaduilla paljain jaloin ja sairaalloisen laihat katukoirat penkoivat roskiksesta burritojen tähteitä. Ihmisistä huokui silti ilo ja ystävällisyys. Siinä olisi monella meistä suomalaisellekin paljon opittavaa.

Valladolid on tunnettu kaupungin keskellä olevasta vanhasta luostarista. Luostarissa on toimintaa vielä edelleenkin ja iltaisin luostarin muurin seiniin heijastetaan video, joka kertoo kaupungin historian vaiheista. Videon taustalla oli upeat äänitehosteet ja espanjan sekä englannin kielinen puhe, joka selvensi hyvin visuaalisen kokonaisuuden ja antoi hyvän kuvan kaupungin historiasta. Kävimme kahtena iltana katsomassa saman shown, sillä se oli niin vaikuttava. Puisto näytti olevan suosittu myös paikallisten keskuudessa, sillä joka ilta esityksen aikaan paikalle kokoontui perheitä ja satunnaisia ulkoilijoita katsomaan tapahtumaa. Yleensä paikalla oli isoja porukoita, sillä mexicolainen kulttuuri on hyvin perhekeskeinen. Illalla pimeän tultua katuja talsiessa saattoi myös nähdä usean kodin oven olevan sepposen selällään ja sisällä talonväki hääri kuka missäkin askareissa. Ovien auki pitäminen on siellä täysin normaalia eikä sitä häpeillä. Hiukan uteliaisuus voitti ja vaivihkaisesti kurkistin muutamasta ovesta sisään ohi kävellessäni.

Upeahan tuo kaupunki oli ja todella vierailun arvoinen! Mikäli visiitti Valladolidiin olisi jäänyt tekemättä, niin reissusta olisi puuttunut iso pala sitä oikeaa Mexicoa. Olen äärettömän onnellinen, että pääsimme sen kokemaan ❤ 

Yksi syy vierailulle Valladolidissa oli myös se, että halusimme vierailla yhdessä Unescon maailmanperintökohteessa eli Chichen Itzassa. Vierailu mayojen suurimpaan keskukseen oli ehdottomasti mukavempi tehdä Valladolisista käsin, kun matkaa perille ei ollut kuin noin tunnin verran. 

Chichen Itza on suurin ja mahtavin maya keskus ja tilanteen todellisen laidan tajuaa vasta paikalle menemällä, sillä kaupunki on aivan valtava! Rakennusten raunoita on hyvin kunnostettu ja esimerkiksi päätemppeli (se kuuluisin) on restautoitu näyttämään täsmälleen siltä alkuperäiseltä. Mahtipontinen rakennelma kokoaa keskellä ruohokenttää korkealle muiden rakennusten yläpuolelle. Vaikka raunioiden katselukin voi olla ihan viihdyttävää, niin vierailu ei ole mitään ilman kunnon opastusta ja tarinoita kaupungin taustalla. Portilla lipunoston yhteydessä voi ostaa ryhmäopastuksia tai henkilökohtaisia opastuksia. Ostimme itsellemme tunniksi oman oppaan, joka puhui todella hyvää englantia ja joka kertoi niin mielenkiintoisia tarinoita, että historiaa vihaavakin oikeasti nauttisi olostaan. Olihan tuo todella mielenkiintoista kuulla, miten mayat ovat kaupungissa eläneet, millainen valtahierarkia heillä on ollut ja miten jumalalliset uhrausrituaalit on kuulunut suorittaa. Lopuksi opas vei meidän tuon suuren jylhän temppelin alapuolelle ja kertoin aivan uskomattoman tarinan.

Mayat ovat kuuluisia siitä, että he kehittivät kalenterin. He myös harjoittivat tähtitiedettä ja onkin käsittämätöntä miten tuon ajan ihmisillä on ollut niin valtavasti osaamista ja tietoa. Pyramidi toimi heidän kalenterinaan. Pyramidin neljä sivua kuvaavat vuodenaikoja (kesä, syksy, talvi, kevät). Jokaisella sivulla on 91 rappusta. Yhteensä niistä tulee 364 rappua ja päällä oleva pieni rakennus kuvaa vielä yhtä "rappua" joten yhteensä saadaan 365 rappua. Siis yhtä paljon rappuja kuin päiviä on vuodessa. Rappujen mukaan laskettiin kylvöt ja sadonkorjuut. Kevät- ja syyspäiväntasaus päivänä aurinko paistaa temppeliin tietyssä kulmassa ja luo temppelin sivustan rapuille käärmeen muotoisen varjokuvion joka yhtyy temppelin juurelle rakennettuun käärmeen päätä muistuttavaan patsaasen. Käärme oli mayojen jumala. Tämän kaiken kerrottua katselin opasta ällistyneenä ja mietin miten kummassa tämä kaikki on ollut tuhansia vuosia sitten mahdollista. Ällitykseni saa kuitenkin loppuhuipennuksen kun opas taputtaa käsiä yhteen temppelin rappusten juurella. Ylhäältä temppelin päältä vastasi kaiku, joka kuulosti linnun raakunnalta. Ääni kuulostaa tietyltä Mexicon viidakoissa elävältä linnulta, jota mayat myös palvoivat. Saimme kokeilla taputtamista itsekin, niin myös pari ympärillä olevaa uteliasta turistia. Ja aina kaiku vastasi samalla tavalla raakuen. Uskottava se siis on. Mayat eivät siis olleet mikään tyhmä kansa todellakaan.

Vaikka mayojen fiksuus tekikin minuun suureen vaikutuksen, sain samalla kokea myös elämäni järkyttävimmät tarinat. Chichen Itzan laitamilla on suuri cenote maakuoppa, joka on täynnä vettä. Opas kertoo, että sinne on elävältä heitetty ihmisuhreja jumalille. Myös pieni lapsia ja vauvoja. Jos vauva syntyi väärään aikaan vuodesta tai tiettynä uhripäivänä, hänet heitettiin suoraan kuoppaan veden uumeniin. Helteestä huolimatta kylmät väreet puistattivat minua. Mayojen brutaalit ihmisuhrirituaalit olivat tavallisia ja uhriksi halusivat vapaaehdoisesti kaupungin asukkaat, sillä oli kunnia tulla uhratuksi jumalalle. Uhraukset olivat kuitenkin raakoja. Elävältä ihmiseltä leikattiin sydän ulos rinnasta ja asetettiin vadille temppelin päälle. Onneksi näitä etovia juttuja ei tarvinnut kuunnella kauaa, sillä iloisten kukkopillien sulosoinnut saavat ajattelemaan kaikkea muuta kuin surullisia ihmiskohtaloita.

varaanin taidonnäyte

Chichen Itza oli Mexicon vierailun yksi mieleenpainuvimpia kokemuksia ja suosittelen todella lämpimästi täällä vierailua, jos matkaa Mexicoon suunnitelee. Hiukan on nimittäin hyvä tietää ja ymmärtää paikallisten historiaa ja tapoja. Ja onhan nuo tarina nyt niin huikeita kuulla! Paluumatkalla takaisin Valladolidiin pysähdyimme vielä kentien Mexicon upeimmalle cenotelle. Ymmärrätte kohta miksi...

Mexicon kuuluisin cenote on Ik kil cenote, enkä ihmettele. Tämä kallion sisään vajonnut makeanveden kuoppa on aivan uskomaton näky. Liaanit ja vehreä kasvillisuus reunustaa cenotea ja jostain kasvien välistä veteen valuu myös pieni vesiputous. Paikkahan on kuin suoraan paratiisista. Cenotessa olisi voinut myös uida, mutta jätimme tällä kertaa välistä ja tyydyimme vain ihastelemaan uskomatonta luonnonihmettä. Ik kil taitaa olla myös Mexicon suosituin instagram kuvauskohde. Sitäkään en ihmettele 😂

Valladolin vierailu oli nopeasti ohi ja oli aika hypätä bussiin nokka kohti Cancunia. Cancunissa olimme vielä kaksi täyttä päivää hotelli zonen mahtavassa rantahotellissa vain leväten ja nauttien viimeisistä aurinkoisista päivistä ennen kuolettavan pitkää paluulentoa. Lepo ja voimien kerääminen olikin ihan järkevää, sillä reissu oli ollut niin täynnä ohjelmaa, ettei minua ainakaan kiinnostanut lähteä sukkuloimaan Cancunin kokoiseen kaupunkiin pakokaasujen ja valtavien ihmismassojen keskelle. Varsinkin kun kontrasti Cancunin ja Valladolidin välillä oli niin suuri.

Huikea reissu ja ikävä jäi tuota turkoosia merta, herkullisia ruokia, aurinkoa ja mutkatonta elämäniloista mexicolaista elämänasennetta. Ehkäpä vielä joskus uudestaan. Siihen saakka matkakuumetta lievittäköön ihanat matkalta napsitut kuvat.

Kiinnostaako mexicolainen kulttuuri sinua ja haluaisitko matkustaa Mexicoon?