tiistai 17. syyskuuta 2019

Matka Meksikon halki osa 3 ~ Tulum



Tänään jatketaan juttua taas matkapostauksen parissa ja vuorossa on Meksikon reppureissun kolmas kaupunki eli Tulum. Olimme miehen kanssa etukäteen lukeneet kaikista reitillemme sattuneista kaupungeista etukäteen ja pohtineet muiden matkaajien arvioiden perusteella missä meidän kannattaisi vietää kuinkakin monta päivää. Tulum oli noussut ykköseksi lähes ihan jokaisessa lukemassamme kommentissa ja blogissa, joten varasimme Tulumissa oleskeluun kaikista pisimmän ajan. Taisimme olla tässä kohteessa peräti viisi yötä ja pidemmäksikin aikaa olisin voinut jäädä. Tulum nimittäin osottautui aivan erilaiseksi kaupungiksi kuin mikään siihen saakka kokemamme Meksikossa. Jos haluat käydä lukemassa reissun kaksi ensimmäistä matkakertomusta niin osa 1 löytyy täältä ja osa 2 täältä.

Meksikosta parhaiten mieleen jäi upea meri. Vaikka olen reissaillut muissakin kaukokohteissa yksinomaan Aasian puolella, ei missään koskaan tätä ennen ole meri ollut näin upea. Jukatanilla meri oli täydellisen turkoosi eikä roskia ollut meressä lainkaan. Mitä luksusta tosiaan! Vieläkin muistellessa matkaa, muistan sen täydellisen meriveden, joka oli suoraan kuin satukirjoista. Toivottavasti edes osa tästä tunteesta välittyy kuvien kautta teille lukijoille. Ja ihan vain sanoakseni, että kaikki kuvat ovat käsittelemättömiä, joten en ole kirkastellut tai muokannut niiden värejä. Vesi oli oikeasti noin sinistä kuin se kuvissakin näyttää olevan.




Tulum oli eteläisin kaupunki, missä matkallamme vierailimme. Se on sen verran kaukana, ettei monet turistit jaksa sinne asti matkustaa vaan jäävät mieluummin lähemmäs Playa del Carmeniin. Olin niin onnellinen, että matkustimme Tulumiin, koska se oli kaupunkina paljon edellistä rauhallisempi ja myös huomattavasti välittömämpi. Aito meksikolainen paikalliskulttuurikin välittyi Tulumissa enemmän kuin Playan turistikaduilla. Tulum onkin enemmän reppureissaajien ja seikkailijoiden kaupunki ja kaupungin ainoalla julkisellakin rannalla oli runsaasti tilaa nauttia ihan omastakin rauhasta. Minua Tulumissa kiehtoi kuitenkin sen kaunis luonto ja lähellä olevat lukuista kiinnostavat historialliset kohteet. Juuri historia oli se suurin syy innostukselleni lähteä Meksikoon. Olin nimittäin lapsena lukenut paljon intiaaneista, Mayoista ja Atsteekeista. Haaveillut, että ehkä joskus pääsisin kulkemaan niiden muinaisten temppeleiden juurella, kunnes yhtäkkiä todella seisoin siellä raunioilla aivan upeissa maisemissa.






Tulum on osa muinaista Maya kulttuuria. Kaupunki on nimittäin ollut Mayojen temppelikaupunki ja koska kaupunki oli rakennettu aivan meren rannalle, se oli tärkeä kaupankäynnissä ja kalastuksessa. Seistessäni kallion reunalla ja tähystellessä merelle muinainen kivikaupunki selkäni takana, pystyin hetken kuvittelemaan miten upea kaupunki on voinut olla sen kulta-aikoina. Temppeleissä on ollut mahtipontisia rituaaleja ja mayat ovat tepastelleet hiekkateitä muhkeissa sulkapäähineissä ja nahka-asuissa. Nyt tuhansia vuosia myöhemmin minä seison heidän kulttuurinsa viimeisillä jäljellä olevilla todisteilla heidän olemassaolostaan ja pohdin samalla millaista heidän elämä on ollut. Aika uskomaton kokemus pakko sanoa. Tulumin rauniot sijaitsevat ihan lyhyen matkan päässä itse Tulumin keskustasta, joten todellakin kannattaa vierailla täällä jos historia kiinnostaa. Ja vaikka ei kiinnostaisikaan niin uskallan väittää, että Meksikosta ei voi poistua näkemättä ainakin yhtä intiaanien temppelikaupunkia!




Tulumin rauniokaupungissa oli myös ihmisille tarkoitettu aivan uskomattoman kaunis uimaranta. Uikkarit kannattaa siis todella varata mukaan. Porottava aurinko ja muutaman tunnin kävely takaavat kyllä sen, että viilentävä merivesi maistuu kävelyn päätteeksi. Vettä kannattaa ainakin varata mukaan ja hattukaan ei ole pahitteeksi. Rauniokaupungista löytyi myös merikilpikonnien pesimisranta, joka oli erikseen aidattu köysin ja varoituskyltein. Yllä olevassa kuvassa näkyy tämä ranta, johon merikilpikonnat tulevat kerran vuodessa pesimään ja munimaan poikasensa. Valtavia munia on pesimisaikaan hiekassa, mistä kuoriuduttuaan poikaset ryömivät heti mereen uimaan. Olisi ollut hurjan siistiä nähdä näitä kilpikonnia, mutta valitettavasti pesimisaika ei sattunut marraskuulle. Hienon rannan ovat kuitenkin itselleen valinneet. Merikilpikonnia olisi kuitenkin livenä päässyt näkemään Akumalissa, joka on pienempi merikaupunki pienen automatkan päässä Tulumista. Emme kuitenkaan viitsineet kaiken muun ohjelman lisäksi lähteä sinne. Ensi kerralla sitten.






Luonto Meksikossa on ihmeellinen ja upea. Metsät ovat niin kesyttämättömiä ja niiden suojassa majailevat villit eläimet niin eksoottisia, että kiljahtelin aina ihmetyksestä kun tielleni osui kummallisen näköinen elukka. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä nokkakarhu oli veikeä eläin. Niitä näkyi rauniokaupungissa ja ne olivat vähän pesukarhun näköisiä leikkisiä kavereita. Ketteriä tosin kuin mitkä, kun hyppelivät aidalle, puuhun ja viihdyttivät turisteja esittämällä kommelluksia. Sitten ne taas katosivat metsän uumeniin.
Varaanit ne vasta pelottavia olivatkin. Nämä jättiläisliskot makoilivat auringossa milloin missäkin ja vaikka keskellä ajotietä. Pelästyin monet kerrat kun tien reunustalla alkoikin puska rapista ja esiin ryömi suuri varaani. Onneksi nämä ovat käsittääkseni ihmisille vaarattomia. Upeita otuksia, vaikka en matelijoiden ystävä olekaan.







Yksi parhaimmista ja odotetuimmista elämyksistä Meksikossa ovat kuitenkin maan lukuisat cenotet. Cenote on siis maakuoppa, joka on syntynyt maan vajoessa ja täyttynyt aikojen kuluessa makealla vedellä. Cenotet voivat olla joko avonaisia tai kallion sisällä maan alla. Cenoteja on Meksikossa tuhansia ja olinkin tutkinut valmiiksi muutamat helmet, joissa vierailimme. Näissä olisi voinut kyllä käydä enemmänkin, sillä tällaisia luonnonihmeitä ei voi kokea missään muualla. Tulumissa vierailimme kahdessa eri cenotessa. Casa cenote ja Gran cenote oli molemmat avonaisia ja keskenään aivan erilaisia. Näissä kuvissa näkyy ainoastaan Gran cenote, joka oli kalkkikivi muodostelmaan syntynyt makean veden kuoppa. Vesi oli täydellisen kirkasta, joten paikka oli ihanteellinen snorklailuun. Kallion sisään jatkui pieni pätkä tunnelia, jossa lenteli lepakoita ja uintikokemus olikin aika sanoinkuvaamaton. Eksoottisinta Gran cenotessa oli kuitenkin kilpikonnat, jotka asuivat cenotessa. Pikkuruiset kilpikonnat uivat kilpaa ihmisten kanssa ja lekottelivat kivien päällä samalla kun turistit polskivat niiden ympärillä. Näin jopa pari ihan pientä vauvakilpikonnaa, jotka olivat hädintuskin kämmenen kokoisia.






Casa cenote puolestaan oli u:n muotoinen mangrovemetsän välissä kulkeva lenkki, jossa yhdistyvät sekä makea vesi että suolainen merivesi. Vuokrasimme snorklausvälineet lähtöpaikalta ja lähdimme uimaan vastavirtaan kohti lenkin alkulähdettä. Virta oli yllättävän kova ja mikäli hetkeksi lakkasi uimasta, niin vesi kuljetti sinua kuin kevyttä puun lehteä. Minua jännitti uiminen tässä cenotessa ihan valtavasti, koska välineet vuokrannut mies kertoi, että cenotessa asustelee pieni krokotiili. Hän sanoin "crocon" olevan täysin vaaraton, jos sitä ei mene kiusaamaan, mutta olin koko ajan vedessä ollessa pienessä jännityksessä siitä, milloin se nappaa minua varpaasta. Ajattelin sen vaanivan meitä jossain mangrovepuiden juuristossa ja tähystelin lasien läpi veden alla näenkö jossain liikettä. Kaloja näkyi vedessä jonkin verran, mutta ei mitään niin ihmeellistä että se olisi "crocon" voittanut. Croco nimittäin löytyi aivan lenkin loppupäästä. Se nukkui mangrovepuun juurten päällä ja ainakin näytti olevan silmän kiinni. Tosin se ei ollut valtava, ehkä noin metrin vain, mutta silti. Olihan se aika upeaa nähdä tuollainen peto luonnossa. En tosin uskaltanut jäädä ihmettelemään sitä pidemmäksi aikaa vaan lähdin uimaan tällä kertaa myötävirtaa takaisin lähtöpaikalle.









Kaupunkina Tulum oli myös upea. Keskusta oli pieni, mutta täynnä tunnelmaa ja kaunista katutaidetta, josta itse pidin kovasti. Värikkäät taloa ja iloinen rytmikäs musiikki soi tekivät tunnelmasta autenttisen. Ja koska kaupunki ei ollut niin valtava turistikeskittymä kuin Playa niin oli täällä myös huomattavasti vähemmän krääsäkauppoja ja perään huutelevia kauppiaita. Tulumissa ongelma oli ainoastaan rannan kaukainen sijainti. Meillä oli nimittäin hotelli keskustassa. Yksityisrannalla olevat hotellit olivat niin hintavia, että päätimme skipata ne ja ottaa hotellin keskustasta. Hotelli tosin oli aivan upea taidehotelli ja siitä oli lyhyt kävelymatka pääkadulle ja ruokapaikkoihin. Rannalle oli kuitenkin useiden kilometrien matka ison tien viertä pitkin, joten liikuimme päivittäin rannalle taksilla. Julkinen ranta tosin oli maailman siistein ja sen varrella oli useita ravintoloita ja baareja. Poliisi partioi rannalla mönkijoillä ja paikalta sai vuokrattua rantatuoleja ja -sohvia.




Julkinen ranta





Ruoka kaikkialla Meksikossa oli aivan taivaallista. "Pahaa" ruokaa söin ehkä yhdessä paikassa, mutta muuten ruuassa ei ollut mitään valittamista. Tulumissa oli koko matkan kirkkaasti parhaimmat ravintolat. Ihan meidän hotellin vieressä oli todella halpa paikallisten suosima taco paikka, josta sai taivaallisen hyviä lettuja eri täytteillä ihan puoli ilmaiseksi. Kastikkeet olivat hyviä ja ihan koko menu taidettiin siinä päivien aikana syödä läpi. Omistajasta tuli meidän ystävä ja hän huikkaili meitä jo syömään, kun kävelimme ravintolan ohi. Harmillisesti hän tai kukaan muukaan henkilökunnasta ei puhunut englantia, joten kommunikointi tapahtui käsimerkeillä.
Paras ruokapaikka oli kuitenkin Burrito Amor, joka taisi olla koko kaupungin mielestä paras ruokapaikka. Oviaukossa oli aina jonoa ja paikka tupaten täynnä. Banaanilehtiin käärityt burritot oli niin hyviä, että niitä olisi voinut syödä ja syödä ja syödä vielä vähän lisää. Ihan bueno!




Yhtenä päivänä teimme päiväretken Coballe, joka on yksi tunnetuimmista Maya kulttuurin keskuksista. Coballe pääsi kätevästi julkisella linja-autolla ja matka kesti muistaakseni noin tunnin. Koska rauniokaupunki oli keskellä viidakkoa ja alue hurjan laaja, vuokrasimme portilta pyörät ja suosittelen tätä ehdottomasti. Pyörällä pääsi viidakossa merkittyjä teitä pitkin ajamaan kohteisiin todella nopeasti eikä tarvinut turhaa rasittaa itseään kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Coba on käsittääkseni Meksikossa ainoa paikka, jossa saa kiivetä valtavan pyramiditemppeli päälle. Olimme etukäteen suunnitelleet ehdottomasti kiipeämistä, mutta kun saavuimme temppeli juurelle alkoivat polveni tutista siihen malliin, että olin lähellä luovuttaa. Ikivanhat kiviset askelmat olivat sortuneet, kuluneet liukkaiksi eikä paikalla ollut ketään työntekijään tai opasta vahtimassa turvallisuutta. Turistit kiipesivät päälle siis täysin omalla vastuulla vieläpä turvanaan yksi ainoa keskelle viritetty köysi, josta kaikki kiipeävät pitivät kiinni. Ajattelin kuitenkin, että haluan kokea tämä elämyksen kun tänne asti tultiin ja lähdin kiipeämään.






Ylös kiipeäminen ei tuntunut pahalta. Ylös päin on muutenkin helpompi mennä ja varoin visusti kiivetessä katsomasta taakse tai alas. Menin ylös kuin apina, jonka häntä on tulessa ja huipulle päästyäni peräännyin heti monta metriä kauemmas kivireunasta. Näkymä ylhäältä oli kyllä uskomaton. Ympäillä näkyi vai sademetsää ja lintujen sirkutus kantautui eteäisesti korviin. Istuimme rauhassa reunalla auringon lämmittäessä ja pohdin päässäni kuinka monta ihmisuhria temppelin huipulla on mahdettu aikojen saatossa vuodattaa kuiviin. Ajatus puistatti, mutta vielä enemmän puistattin ajatus alas menosta. Alaspäin matka eteni huomattavasti hitaammin ja puristin löyttä rystyset valkoisina sydämen hakatessa rinnassa hullua tahtia. Toivoin vain, ettei kukaan takana tulevista turisteista lipeäisi ja kierisi päälleni, koska sitten se oli menoa. Oli huojentava tunne, kun jalat koskivat taas maanpintaa, mutta adrenaliini kuohui suonissani vielä tovin kiipeilyreissun jälkeen. Suosittelen kokemusta kuitenkin todella todella lämpimästi!







Tulum oli aivan uskomattoman ihana kaupunki ja tekemistä olisi riittänyt vielä vaikka kuinka moneksi päiväksi. Olimme nimittäin suunnitelleet vierailua myös luonnonpuistoon, jossa olisi voinut nähdä oikeita isoja krokotiileja ja muita villieläimiä luontaisissa elinympäristöissä. Tämä jäi kuitenkin tällä kertaa kokematta samoin kuin monet uskomattoman upeat cenotet. Tulum kutsuu ehkä joskus käymään vielä uudelleen!
2 kommenttia on "Matka Meksikon halki osa 3 ~ Tulum"
  1. Ihania matkakuvia katsoa näin syksyn alkuun ja piristää fiilistä väreissään. Ehdottomasti joku matka ensivuodelle tehtävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos 😍
      Matkakuvia katsellessa nousee kyllä aina matkakuume!

      Poista