tiistai 29. kesäkuuta 2021

Juhannus ja kesähesa

 *sisältää mainoslinkkejä



Vietin tänä vuonna juhannus perinteisestä poikkeavaan tyyliin, sillä tällä kertaa me ei suunnattu miehen ja koirien kanssa Suomen luonnonhelmaan kavereiden kanssa mökkeilemään vaan ihan pariskuntalomalle keskelle kesäistä Helsinkiä. Ajatus matkasta syntyi pari viikkoa ennen juhannusta ihan extempore, kun mulle iski tunne, että haluan nyt vain jonnekin reissuun enkä todellakaan itikoiden syötäväksi minnekään metsälammen ääreen. Siinä alkoi sitten armoton googlailu, että missä me voitais majoittua ja onko kaupungissa ylipäänsä mitään tekemistä juhannuksena. Mulla kun on se käsitys, että koko Suomi siirtyy juhannuksena off modeen mökeilleen ja kaupungit tyhjenee. Väärässä oltiin.

Päätettiin ottaa pitkälle viikonlopulle hotellihuone Scandic Marskista*, joka on aivan paraatipaikalla Helsingin Stockmanin vastapäätä. Mulle tärkeintä oli se, että sijainti on hyvä (eli lähellä kaikkea) ja koirat saa majapaikkaan ilman erillistä säätöä. Valinta osoittautui ihan nappiin, koska sijainti ei olisi voinut parempi olla, koirahuone järjestyi ja sisällä oli ilmastointi viilentämässä huonetta plus hotellin takana oli heti puisto, johon päästiin kätevästi koirien kanssa kävelylle kahdessa minuutissa. Marski oli myös erittäin tyylikäs valinta, sillä huoneet oli ihan vastaremontoidun näköisiä ja kylpyhuone mustilla ja kultaisilla yksityiskohdilla oli vaan tosi upea! Aamupala oli myös ihan nam nam, eikä siinä paljon tarvinut päivän mittaan syödä kun vasta seuraavan kerran illalla. Scandicilla on muuten nyt menossa Scandic friends kampanja, jolla saa kesän hotellivarauksista ja kylpylälomista -20% hinnoista pois. Tuolla tarjouksella itsekin säästettiin ja mietittiin, että ehkä tässä voisi vielä tänä kesänä jonnekin reissuun lähteä ja varailla tarjouksella hotellin koko porukalle.





Saavuimme Helsinkiin jo heti perjantaina aamusta, heitimme kamat hotellille ja lähdimme koko konkkaronkka vain päättömästi kävelemään pitkin Bulevardia Hietalahden suuntaan. Ajatus oli pistäytyä jossain aamukahveilla ja aika pian tulikin vastaan aivan super söpö pieni ranskalainen kahvila, Chez Janet. Paikka oli niin lumoava sisältä ja ransalaisen musiikin soidessa kuolasin vitriinin takana olevia tuoreita macaronseja, joten eihän siinä auttanut kuin parkkeerata kadunvarteen herkuttelemaan. Kahvila oli kuin suoraan Pariisista ja itsehän rakastuin paikan sydämelliseen henkeen. Tosin lompakkokin kyllä kiitti, kun kahden kahvin, 6 macaronsin ja yhden leivoksen jälkeen hinnaksi ilmoitettiin 36 euroa. No saimme tuta Helsingin hintatason vielä monta kertaa, joten palataan siihen sitten vielä myöhemmin. 

Koska herkuilla oli hintaa niin nautittiin ne kyllä oikein hitaasti ja pitkän kaavan mukaan ohi kulkevia ihmisiä katsellessa. Onneksi kaikki oli enemmän kuin ihanaa. Macaronsint oli tehty aidoista manteleista ja olivatkin koostumukseltaan huomattavasti tuhdimpia kuin ne kaupassa myytävät, jotka kielen kanssa kosketuksiin joutuessa sulavat suuhun välittömästi. Nämä oli aivan erilaisia ja tosi ihania. Kenties sitten niitä aitoja oikeita macaronseja, mene ja tiedä. Suosittelen kyllä paikkaa ja tuolta saa macaronseja myös mukaan upeissa lahjarasioissa.








Meillä ei perjantaille ollut mitään sen kummoisempaa ohjelmaa, koska tiedettiin, että suurin osa paikoista on juhannusaattona kiinni. Niinpä me vain exporattiin Helsinkiä kävellen ristiin rastiin. Mieheni kuolasi josko oltaisiin päästy ostamaan niitä brittiläisiä herkkuja Behnfords kaupasta, mutta se oli valitettavasti kiinni. Ikkunan takaa syötiin silmillä niitä töhnämunia ja päätinkin, että yllätän hänet pienellä tilauksella kotiin, kun ei kerta paikan päälle päästy. 

Muuten sitten käveltiin koko Eiran ja Punavuoren alue ja ihastelin niitä upeita rakennuksia. Olisi kyllä ihana asua Helsingissä juuri jossain näistä vanhoista kivitaloista ja pitää omaa luovaa työhuonetta erkkerillisessä huoneistossa. Mutta nopea vilkaisu Oikotielle sai haaveet kyllä haihtumaan melko lailla nopeasti ja paluu maanpinnalle oli kova ja ravisteleva. Ehkä me nyt tyydytään Tampereeseen, kunnes tie vie sitten aikanaan Espanjaan. 

Haaveilin myös josko oltaisiin päästy Kakkugalleriaan mun synttärikakuille, mutta olivat nekin kiinni, samoin kuin instagramissa ihania annoskuvia julkaiseva Green hippos, Relode ja monet muut kahvilat ja ravintolat joissa olisin halunnut vierailla. Päätettiin siis, että uusi reissu pitää tehdä tänä kesänä uudelleen, kun ei ole juhannus ja kaikki paikat kiinni. Yksi asia kuitenkin yllätti! Nimittäin Helsinki oli täynnä ihmisiä. Kaikki eivät siis suuntaa mökeilleen vaan iso osa viettää juhannusta myös kaupungissa.






No Helsingin hintataso kyllä yllätti. Siellähän saa olla melkein miljonääri, että kehtaa ulkona syödä. No ehkä vähän liioittelin, mutta melkein. Etsittiin siinä perjantaina sitten nälän hiipiessä ruokapaikkaa ja löydettiin kivan näköinen terassi siitä Kampin edestä torilta. Katsoin listasta, että jahas hampparit olis 13 euroa, otetaanko. No otettiin ja luultiin, että saadaan ranut kans. No ei saatu, pelkkä hamppari sieltä tuli. Että sillä lailla, uutta näin tuolta kehä 3 ulkopuolelta tulevalle. Ja litran sangriakannusta olisi saanut pulittaa 40 euroa... Mitä hel*****ä... Toista se on täällä Tampereella, kun Sangrian saa yhdestä kaupungin suosituimmasta ravintolasta parilla kympillä. No sanottakoon kuitenkin, että burgeri oli yksi elämäni parhaimmista, joten edes hiukan lohdutti se, ettei niitä ranuja sitten tullutkaan.




Toinen kunnon momento koettiin sitten perjantai iltana, kun suunnattiin omien viiniemme kanssa puistoon piknikille. Olin kuullut niin paljon kehuja Skifferin pitsoista, joten päätettiin, että mennään sinne heidän saaripaikkaan pitsoille. Kaahattiin scooteilla pitkin keskustan katuja Meripuiston rantaa, koska kello lähenteli jo kymmentä. Netistä tsekkasin, että Liuskaluodon Skiffer olisi auki klo 23 asti. Ei kuin lautan kyytiin ja mahat nälästä kurnien pitsajonoon. Siinä sitten menuta tuijotellessa tuli tarjoilija ilmoittamaan, ettemme saisi syödä paikan päällä. 

- Niin että miksi ei?
- No koska, paikka suljetaan 10 minuutin kuluttua.
- Jahas, no miten se on mahdollista, kun netissä luki, että olette auki yhteentoista?
- No en tiedä mitä siellä luki, mutta näin asia vain on.

Asiaa ei selitelty tai pahoiteltu. Ei siinä sitten auttanut kuin kerätä pettymys ja pyytää pitsat take awayna mukaan ja istua kiltisti odottelemaan. Ärsytti ihan valtavasti, kun maksettiin erikseen tuosta lauttamatkasta 10 euroa ja ei saatu edes jäädä saareen syömään ja ihailemaan auringonlaskua. Turha reissu siis kun mantereenkin puolelta olisi saanut pitsat heti hotellin vierestä ilman turhaa kaahailua. Todettiin siinä, että asiakkaita taitaa riittää, kun palvelu on tällaista. 

Siinä sitten hetken kuluttua tuli toinen tarjoilija yhden pitsalautasen kanssa pöytään ja kyseli, että kenelle tämä on. Kello oli siinä vaiheessa about kymmenen ja ihmettelin, että mitä tässä nyt tapahtuu. Kerroin, että tilattiin kaksi pitsaa ja take awayna. Tarjoilija katosi kumma ilme kasvoillaan takaisin keittiöön ja tuli sitten lopulta onneksi kahden pitsalaatikon kanssa takaisin. Huoh, pettymys ei kyllä loppunut vielä tähänkään, kun tajusin ettei meillä ole työkaluja. Nehän nyt automaattisesti aina annetaan take away ruokiin mukaan. Siinä sitten juoksin tarkoilijan perässä keittiöön, että saisiko sen veitsen ja haarukankin. Mihin tuo sitten hapan ilme kasvoillaan ja jotain mutisten paineli työvälineitä hakemaan. Onneksi pitsa oli sentään hyvää ja saatiin ihan hyvä piknik vaikka palvelu olikin aivan ala-arvoista. 




Lauantaina me vietettiin puoli päivää Linnanmäellä ja hauskaa oli. Olen vältellyt huvipuistoja, koska mun pää ja vatsa ei kestä ollenkaan niitä pyöriviä ja pääalaspäin meneviä laitteita. Kun niitä välttelin, olo oli mainio ja päivä oikein onnistunut. Säätkin suosi. Scoottailtiin myös pitkin kaupungin katuja, mikä olikin tehokasta sightseeingiä kävelyn sijaan. On kyllä mahtavaa, että potkulaudat on nykyään niin luonnollinen osa katukuvaa.

Lauantaina käytiin illasta syömässä meksikolaista Iguaanassa ja innostuttiin tilaamaan sangriaämpäri pöytään. Edellisen päivän kiskurihinnan jälkeen tuo ämpärin hinta (olisikohan ollut jotain 30 euron luokkaa) tuntui ihan naurettavan halvalta. Myöhään illalla paikka tosin oli täynnä teinejä (tai juuri 18 vuotta täyttäneitä) joten melko nuorisopaikka tuo tuntui olevan, vaikka ruoka olikin äärettömän hyvää. 

Seuraavana päivänä vielä ennen junalle lähtöä käytiin magnumbaarissa loihtimassa itse suosikki koristeilla Magnum jäätelöt. Tuo kahvila löytyy ihan Senaatintorin kupeesta ja olikin aivan ihana herkku! 






Vaikka meidän juhannus olikin melko rauhallinen ja sisälsi suurimmaksi osaksi Helsingin ihmettelyä ja paljon kävelyä, se oli just niin ihanan rentouttava kuin siihen hetkeen kaivattiin. Käytiin me toki perjantaina sky barissa drinkeillä, mutta Helsingin täpötäydet terassit ja baarit ei liiemmin muuten huvittanut, kun koronaturvallisuudesta ei näyttänyt olevan tietoakaan. Jäi kuitenkin hyvä fiilis ja todellakin pitää varailla uutta reissua vielä vaikka kesän lopulle, niin pääsee käymään myös niissä paikoissa, jotka nyt oli kiinni.

Miten teidän juhannus meni? Vietitkö sen kaupungissa vai maalla?
6 kommenttia on "Juhannus ja kesähesa"
  1. Voi miten kivalta teidän juhannus kuulosti ilman noita sulkeutuneita kahviloita ja ala-arvoista palvelua. Hesan hintataso on korkea, ja siellä suunnalla asuvana täytyy myöntää että usein kesäisin tulee lähdettyä Tallinnaan viettämään kaupunkiloma ihan vain tuon hintatason vuoksi.
    Me ollaan ja oltiin juhannus mökillä, ystävien kanssa syötiin, pelailtiin ja höpöteltiin koko viikonloppu. Teki kyllä hyvää ja nyt jaksaa taas jatkaa rakennusprojektia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesasta onkin kyllä helppo ja kiva kipaista Tallinnan puolella, jossa hintataso tipahtaakin sitten jo roimasti. Tosin nyt koronan takia sinne matkustaminen ei olekaan niin yksinkertaista, mutta odotan jo että rajat aukeais :)
      Oi ihanan rennolta juhannukselta kuulostaa teidän mökkitouhut :)

      Poista
  2. Huh huh, pitää varmaan ottaa omat eväät mukaan jos täältä maalta lähtee kaupunkiin ;D järkyttävää, muutenkin asuminen Helsingissä ihan kiskurihintaista. Tosin onhan siellä sitä nähtävää ja koettavaa enemmän mutta on se elämä niin erilaista kuin täällä susirajalla. Oltiin ihan kotona juhannuksena, en itse oikein piittaa kun se on just tällee maalla vaan monta päivää kestävä ryyppyjuhla. En ole oikeastaan ikinä viettänyt juhannusta enkä oikein keksi kivaa tapaa sitä juhlistaa, ihan mulle käy vaan olla vaikka yksin kotona tai käydä kylässä sukulaisten luona :) teidän kaupunkijuhannus näyttää ihanalta mutta itse kun en osaa liikkua isossa cityssä niin vieraalta kuulostaa ajatus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta. Mulle tuli ihan mieleen ne Norjaan aikoinaan muuttaneet työmiehet jotka roudas Suomesta tonnikalaa ja hernekeittoa auton perässä Norjaan, koska siellä ruoka oli niin kallista :D Eli melkein saa kyllä Helsinkiinkin mennä omilla eväillä.
      Mä en myöskään välitä sellaisesta perisuomalaisesta ryyppyjuhannuksesta. Oon aktiivinen tyttö ja tykkään että on kivaa ohjelmaa ja tekemistä läheisten kanssa. Mä kuolisin tylsyyteen jossain juomajuhlissa :D

      Poista
  3. Helvetti-Helsinki 🤣 itekkin aion yön ensiviikolla yöpyä stadissa. Tuosta liuskaluodon pizzeriasta kyllä tosi paljon erilaista aspaa kuullut, on kyllä joskus itekki odotettu pizzoja 1, 5 tuntia... Silloin oli tosin williamin keikka. Nyt ainakin tiedätte, mitkä paikat kiertää - ja saitte extemporen picnicin :) 🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh no siinä on pitsoilla ollut odotuttamista :D Rupeis kyllä itsellä jo usko loppumaan! Aina oppii uutta ja varamsti Hesassa vielä tulee käytyä, mutta nyt tosiaan tietää mestat missä käydä ja missä ei

      Poista