perjantai 7. kesäkuuta 2019

Ystäväkirja - salainen paheeni, haaveet ja pienet paljastukset




Vitsi miten nostalgiset fiilikset tuli, kun bongasin tämän ystäväkirja haasteen Ennin blogista. Ala-aste ikäisenä nimittäin kavereiden kesken kirjoiteltiin ystäväkirjoja ja niitä oli vuosia myöhemmin aika viihdyttävä lukea. Paljon on ajatukset niistä ajoista muuttuneet, mutta oli mukava palata niihin lapsen värikkäisiin ja optimistisiin ajatuksiin, joista suorastaan huokui innostunut elämänasenne ja uteliaisuus uusia asioita kohtaan. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin tunnen pienen kaipuun noihin huolettomiin hetkiin ja mietin, mitä sanoisin 20 vuotta nuoremmalle itselleni, joka pian aloittaisi koulutaipaleensa. Kun luin Ennin kirjoittamaa haastetta, mietin että minun on pakko kopioida tämä omaa blogiini, koska minusta nämä on niin hauskoja. Joten olkaa hyvä, ystäväkirja konseptilla vähän lisää faktoja minusta.



Pienenä ajattelin, että minusta tulee delfiininkouluttaja. Käytiin joka vuosi Särkänniemessä katsomassa silloisten delfiinien esityksiä ja haaveilin aina, että voisin olla yksi niistä kouluttajista. Koska tykkäsin eläimistä ihan yli kaiken niin tämä ammatti olisi ollut pienen tytön unelmien täyttymys. Mutta ei tullut delfiininkouluttajaa ja delfiinitkin vietiin jo vuosia sitten Kreikkaan...
Tällä hetkellä olen super onnellinen kesästä ja opiskelusta koittaneesta tauosta. Vuosi oli äärettömän raskas ja tein hiki hatussa töitä opintojeni eteen. Nyt otan kesän rennosti, jotta jaksan syksyllä taas aloittaa täysipäiväiset opinnot.
Joskus minusta tulee toivottavasti asiantunteva rikosjuristi. Olen todella kiinnostunut rikosprosessista ja kriminologian psykologisesta ulottuvuudesta. Luen paljon ammattikirjallisuutta aiheeseen liittyen vapaa-ajallani ja seuraan mielenkiintoisia tuomioistuin käsittelyjä.
Rakastan kirjojen lukemista. Mikään ei voita rauhallista hetkeä hyvän kirjan parissa. Tällä hetkellä olen ihastunut äänikirjojen kuunteluun, joka sopii menevään ja kiireiseen elämäntahtiini kun voin samalla sekä kuunnella että tehdä jotain muuta. Nyt minulla on kuuntelussa Michelle Obaman Minun tarinani -kirja.
Vihaan epäoikeudenmukaista kohtelua ja tekopyhyyttä. En voi sietää sitä, jos ihmisiä kohdellaan eriarvoisesti perustelematta miksi näin toimitaan. Toisaalta kierrokset saa nousemaan myös se, jos joku on tekopyhä tai esittää jotain muuta kuin mitä oikeasti on.
Haaveilen maailmanympäri matkasta. Minulla on jo vuosia ollut haaveena joskus toteuttaa useamman kuukauden pituinen reissu, jossa kävisin kaikilla mantereilla ja näkisin maailman eri paikkoja. Enkä halua matkustaa turisti rysiin vaan sellaisiin kohteisiin, jotka eivät ole koko maailman tiedossa.



 Arkirutiineista suosikkini on aamupala viikonloppuisin. Parasta on syödä aamiaista rauhassa ja lukea samalla joko päivän uutiset tai uudet blogikirjoitukset.


Unelmieni mies on rehellinen, kunnioittava ja ymmärtäväinen. Avopuolisossani on kaikkia näitä piirteitä ja siksi arvostan häntä kovasti.
Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä on Anne Frankin päiväkirja. Oli jotenkin aika veret seisauttavaa ja uskomatonta lukea mitä pieni tyttö on ajatellut niin hirveistä asioista. Hän on silti osannut iloita pienistä asioista, vaikka elämän on täytynyt olla tuskaista ja hirveää. 
Harrastan nyt bloggaamisen lisäksi salilla käyntiä, koirien kanssa lenkkeilyä, kokkailua ja pianon soittoa omaksi iloksi. Harrastukset ja vapaa-aika on kylläkin lukuvuoden aikana opintojen takia aika minimissään mutta kesällä pyrin nauttimaan sitäkin enemmän.
Harrastaisin kaikkea tätä, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja: lukisin enemmän, haluaisin myös toimia voimisteluvalmentajana, maalaisin ja piirtäisin, soittaisin enemmän pianoa, leipoisin, harjoittelisin paremmaksi meikkaajaksi, aloittaisin uuden liikuntaharrastuksen kuten pesäpallon ja vaikka mitä muuta. Mulla ei elämässä kyllä tylsää hetkeä tulisi.
Inspiroidun käsillä tekemisstä. Kaikenlainen pieni näpertely on hauskaa ja askartelen esimerkiksi joka vuosi itse kaikki joulukortit. Joka syksyinen mielipuuha on myös kiertää käsityömessuilla.
Nautin luonnossa liikkumisesta. Kiireisen arjen keskellä lenkki metsässä rauhoittaa ajatuksia kummasti. Syksyisin käyn aina poimimassa metsästä sieniä ja joskus myös marjoja.
En uskalla uida Suomessa järvessä. Olen niin vilukissa, että Suomen vesien lämpötila ei koskaan ole minulle sopiva. Olenkin uinut järvessä viimeksi lapsena yli 15 vuotta sitten. Uimahallissakin vesi on juuri ja juuri sellaista, että uskaltaudun veteen. Porealtaan lämmin vesi on taas minun mieleen.
Noloin tv-ohjelma, josta pidän Temppareita on tullut seurattua vaikka aina ajattelen, että tämän jälkeen en niitä katso...
Sarja, jota suosittelen: näitä on paljon. Olen sarjojen suhteen todella nirso ja jos parin ensimmäisen jakson jälkeen en koukutu, en myöskään katso sitä enää. Suosikkejani on Suits, Game of Thrones (tosin viimeinen kausi oli totaalinen mahalasku), Breaking Bad ja The Handmaid's Tale.




Salainen taitoni on keittiöpsykologina toimiminen. Analysoin ja autan ystäviä ongelmissa ja rakastan spekuloida erilaisia vaihtoehtoja. Tämä on meidän lähimpien ystävien kesken ihan mielikki puuhaa. 😂
Salainen paheeni: suklaa. Rakastan suklaata ja voisin melkein elää sen voimalla. 
Itken aina kun katson Titanicin loppu kohtausta. Ja näin käy vaikka olen nähnyt elokuvan jo monta kertaa. Olen muutenkin tunteellinen tyyppi ja herkistyn helposti elokuvia katsoessa tai kirjaa lukiessa. 
Haluan osata suhtautua elämääni huolettomammin. Stressaan usein aivan liikaa ja aivan turhasta mikä on väsyttävää. Koska olen suorittaja tyyppiä niin toisinaan uupumus vain painaa päälle. Pitäisi osata joskus hellittää ajoissa ja kuunnella omaa jaksamista. 
Kahta en vaihda: mekkoja ja villasukkia. Kuljen kesät talvet villasukissa vaikka olisi kuinka lämmintä. Mekkoja rakastan yli kaiken ja niissäkin viihdyn kesät talvet olipa miten kylmä tahansa 😅
Hymyilen kun näen vastaantulevan kadulla hymyilevän. Se on minusta ihana asia ja saa heti hyvälle tuulelle. Näitä kohtaamisia on Suomessa kuitenkin hyvin harvoin. 
Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: tähän on vaikea vastata mitään yksittäistä asiaa, sillä matkan varrelta on tarttunut mukaan monia viisauksia. Yksi tärkeimmistä on kuitenkin se että kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Haluaisin matkustaa maailman ääriin. Olen utelias näkemään erilaisia kulttuureja ja maita enkä ole nirso matkakohteen suhteen. Nyt haluaisin eniten matkustaa Venetsiaan, Islantiin tai Hawajille. 
Muistelen lämmöllä nuoruuden kesiä kun sain pitää monta kuukautta lomaa kaikesta. Silloin ehti hyvin levätä ja tehdä mukavia juttuja. Viimeiset 10 vuotta kesät kiitävät vauhdilla ohi, kun aina on töissä ja iltaisin on vain pari tuntia aikaa nauttia vapaasta. 
Kaipaan takaisin Thaimaaseen. Rakastuin sen upeaan vehreään luontoon ja elämäniloa kupliviin ihmisiin. Matkustan varmasti joskus uudestaan.
Salaa toivon, että Suomessa ei olisi koskaan talvea. Olen niin kesäihminen että syksy ja talvi ovat minulle tosi raskaita vuodenaikoja. Voisin aivan hyvin asua välimeren ilmastossa, jossa on aina lämmin. 


Tällaisia faktoja tällä kertaa. Jos innostuit haasteesta, niin tee ihmeessä omasi. Näitä on niin hauska aina lukea! 

Oletko sinä kirjoittanut lapsena ystäväkirjaa?
2 kommenttia on "Ystäväkirja - salainen paheeni, haaveet ja pienet paljastukset"
  1. Otin tän haasteen joskus talteen, että pitäisi tehdä ja nyt löytyy blogista mun vastaukset näihin :)

    https://vadelmamurusia.blogspot.com/2019/07/ystavakirja.html

    VastaaPoista